Maaliskuun viimeisinä päivinä lensimme Irjan ja Anna-Liisan kanssa Shanghain kylmästä keväästä Guilinin subtrooppiseen lämpöön. Olimme varanneet ”all included”- ryhmämatkan meille kolmelle. Heti ensimmäiseksi meidät vietiin Guilinin lentokentän kiinalaiseen ravintolaan lounaalle ja sieltä katsomaan luuluisia meren muovaamia luolia. Guilin on joskus muinoin ollut valtameren alla ja silloin luolat ovat syntyneet.

Kuva on luolaston suurimmasta ”salista”.

Suoraan luolista menimme katsomaan Guilinin symbolia, Elefantin muotoista vuorta.

Sen jälkeen vasta majoituimme Guilin Bravo Hotelliin ja sieltä heti illalliselle ja veneretkelle, josta näimme kaupungin iltavalaistuksessa.

Samalla näimme kuinka kalastajat pyydystävät kaloja lintujen, merimetsojen, avulla. Lintujen kaulat ovat kuristettu niin, etteivät linnut pysty nielaisemaan kuin pienet kalat ja kalastaja voi ”puristaa” isommat kalat ulos linnun kurkusta. Kaupungin keskustan ympärille on rakennettu hienosti valaistu vesireitti, ja alitimme veneellämme maailman kuuluisien siltojen pienoismallit.

Retken jälkeen palasimme hotelliin ja valmistauduimme seuraavan aamun ”vuorikiipeilyyn” riisiterasseille.  Matkasimme autollamme Longji´in ja kipusimme yhdelle vuorelle, josta avautuivat upeat riisiterassit, tihkusateesta huolimatta. Matkallamme söimme vuoren ”Mei You Café”ssa lounaan.  Ihmeellisesti huipulla sumu ja usva liikkui niin, että välillä näimme koko maiseman.

Guilinissa elää köyhiä vähemmistökansoja, joista kuuluisimmat ovat: Tsongit, 90 milj. Heillä on korkea otsa ja he saavat synnyttää 2 lasta. Heitä on pyramiidin muotoisia hattuja ja tasalakisia hattuja käyttävä ryhmä.

Toinen heimo on Jao-ihmiset, jotka ovat pitkähiuksisia. Naiset leikkaavat hiuksensa vain kerran elämässään 18-vuotiaana. Pisimmät hiukset ovat 230 cm ja hiusten keskimitta on siellä n.150 cm.

Kolmas heimo on Miau ihmiset, jotka tunnetaan suurista raskaista hopeakoruistaan. He rukoilevat kaikkea mahdollista luonnossa, arvostavat isoaja jalkoja, jotka helpottavat vuorilla liikkumista ja isoa lantiota.

Neljäs heimo Tong ihmiset, jotka  tunnetaan rakennus- ja laulutaidostaan. He rakentavat ilman nauloja kuten meillä hirrestä ja heidän kuoronsa on palkittu Pariisissa kullalla kuorokilpailuissa. Näitä kolmea jälkimmäistä heimoa on niin vähän (vain muutamia miljoonia), etteivät Kiinan lapsirajoitukset heitä kosketa ollenkaan.

Palasimme takasin kaupunkiin ja hotelliin valmistautuaksemme illalliselle. 

Illallisen jälkeen meillä oli vapaata ja saimme tutustua Guilinin yömarkkinoihin. Hiljainen sade jatkui vielä illallakin. Olimme kuulleet ettei se ollut aitoa sadetta, vaan tekosadetta. Jotain kemikaaleja oli lähetty pilviin, niin että se satoi alas kuivuudesta pahasti kärsivään maakuntaan.

Seuraavana aamuna matkasimme autolla 3 tuntia Li-joen rantaan jokiristeilylle, vähän kauemmaksi Guilinista, joen kuivumisen vuoksi.

Laivassa nautimme lounaan. Laivasta saatoimme seurata joen vaihtelevia maisemia ja ihmeellisen muotoisia vuoria. Vuoria on kahdenlaisia ”limestone ”-vuoret, jotka muistuttavat bambun versoja ja sandyhill´it jotka ovat viljelysmaita.

Jokiristeilyn jälkeen siirryimme Yangshuon kaupunkiin ja uuteen hotelliin, New Century hotelliin. Majoittumisen jälkeen menimme West Streetille illalliselle, jossa aasia ja länsi kohtaavat. Meille jäi aikaa shoppailuun ennen illallista, jonka nautimme illan lämmössä ulkoterassilla. Meillä ei Irjan kanssa Shanghaissa asuvana ollut juurikaan uutta shoppailtavaa. Samaa ”krääsää” siellä oli kuin täälläkin.

 

Illaksi olimme varanneet liput mahtavaan ”Sister Liu shou´un, joka esitettiin Li-joen uomassa. Näyttämö käsitti n. 2 nelikilometriä. Koko esitys tapahtui siis joella. Hienot valoefektit ja kuorot antoivat esitykselle sen loiston. Esityksessä oli 600 esiintyjää: 200 ammattilaista, 200 vähemmistökansojen edustajaa ja 200 paikallista. Ohjaajana esitykselle toimi sama henkilö, joka oli tehnyt Pekingin olympialaisten avajaiset. Mahtava spektaakkeli. Valitettavasti illan pimeys esti ottamasta kuvia.

Pyörät on valittu ja retki voi alkaa.

Viimeisenä aamuna lähdimme polkupyörillämme katsomaan 1400 vuotta vanhaa Big Banyan puuta. Ensin poikkesimme puistoon, joka on rakennettu Banyan puun ympärille. Puu varjostaa alan joka on 200 neliömetriä ja sen alla edellisen illan esityksen sisar Liu on vihitty avioliittoon ja siksikin puulla on suuri merkitys kiinalaisille.

Puistosta pyöräilimme Moon Hill kylään, jossa yllätykseksi saimme kylän ravintolassa matkamme maukkaimman kiinalaisen lounaan. Jätimme pyörät ja pitkähihaiset vaatteemme sekä sadevarusteemme alatasanteelle, koska päivä oli lämmin eikä pilven hattaraakaan näkynyt taivaalla.

 

Aloimme kivuta vuoren rinteen jyrkkiä rappusia, joita oli 800 kpl. Matka taittui bambupuiden varjossa ja näkymiä ei juuri ollut. Päästyämme ylös ”kuuhun” meille avautui huikeat näkymät ympäristöön. Vähän aikaa levättyämme myrsky nousi yllättäen ja meille tuli kiire palata liukkaat raput alas. Sateen raiskatessa meitä ajoimme pyörillämme takaisin hotelliin. Vain polvista alaspäin olimme likomärät. Onneksi olimme pakanneet kuivat vaatteet reppuihimme päällimmäiseksi, joten saatoimme kätevästi vaihtaa kuivaa päällemme ennen lentokentälle siirtymistä.

Koska lentomme lähti aiottua kolme tuntia myöhemmin ehdimme vielä tutustua vähemmistöheimojen kylään. Siellä naimme uuden Qwa heimon, joka meistä muistutti kovasti intiaaniheimoja toteemipaaluineen ja intiaanitansseineen.

Teimme siellä jokiristeilyn ja tutustuimme vähemmistöheimojen asuinolosuhteisin ja käsityötaitoihin.

Guilin on ehdottomasti yksi Kiinan ”must” kohteista. Paikka elää turismilla, siellä on raskas teollisuus kokonaan kielletty. Ilma on puhdasta, Matkaoppaita pitkästi yli 10000 tuhatta ja matkatoimistojakin monta tuhatta.

 

Kultaisen härän vuosi vaihtui kultaisen Tiikerin vuodeksi lauantaina 14.helmikuuta. Aattona lauantaina klo 12 yöllä oli pauke niin mahtava, aivan kuin talvisota olisi syttynyt. Joka ikkunastamme saimme katsella mahtavaa ilotulitusta.  Onneksi paukuttelu loppui noin tunnin kuluttua, muuten ei nukkumisesta olisi tullut mitään.

Vietimme ensimmäisen kiinalaisen uuden vuoden ihan kotosalla. Tarkoitan sanamukaisesti kotona. Olin nimittäin niin mahtavassa flunssassa, siinä ihan tavallisessa, jossa nokka vuotaa, ei kuumetta, ei yskää.

Kun sana levisi, että olimme paikan päällä, saimme ”dinneri”-kutsuja kiinalaisilta. Tiistaina sitten toppasinkin itseni Vicks´llä niin, että pystyin juuri ja juuri matkaamaan Wuxiin, jota kutsua emme halunneet perua. Matka sinne kesti meiltä peräti 2,5 tuntia. Ilma oli kaunis ja selkeä, mutta edelleen aika kylmä, tosin muutama aste plussan puolella.

Ensin söimme Onnin alaisten kanssa mukavassa ravintolassa. Lapsia ”Onnilla” on siellä alaistensa lapsia kuulemma 4 kpl ja kaikki he olivat mukana.

Ruokailun jälkeen menimme ”Qingming Bridge & Ancient Canal Cruise” – kanavaristeilylle ja näimme Wuxin kuuluisan 400 vuotta vanhan Ming Dynastian aikaisen sillankivisillan. Risteily kesti 45 min ja olin jo aivan jäässä ja halusin kotiin. Vielä poikkesimme paikalliseen Paa pai paniin kahvittelemaan. Davidin vaimohan työskentelee siellä naisten osaston johtajana.

 

Saimme Wuxi´laisilta lahjaksi paikallisen Uuden Vuoden lahjan nimeltään: ”Hui San Clay Figurines”. Kaupungissa olisi vielä paljon mielenkiintoista nähtävää eli sinne voisi mennä kesällä uudelleen. Mm. se kanavan seutu on täynnä pieniä putiikkeja, siellä Pagoda ja Taihu-järvessä pieni saari, jossa elää apinayhdyskunta. Paikallisen ison Puddha-puistion olemmekin jo nähneet. Paikkakunnalla on myös nahkakaunki.

Ajoimme siis jo illan hämärtyessä kotiin. Flunssa purkautui nyt silmien kautta ulos, niin että silmät vuotivat seuraavan päivän sillä seurauksella että torstaina olivat aivan turvoksissa.

Saimme vaihdettua Landlordin dinneri-kutsun perjantaille, että ehdin vähän parantua. Niinpä eilen matkasimme vuokraisäntäpariskunnan uuteen kotiin, jossa oli ihanan lämmintä lattialämmityksen ansiosta, jopa vc istuin oli lämmitettävä.  Kaikki pinnat olivat vaaleaa puuta ja shampanjan väriä. Saimme maksetut liput Herborist Spa´han, jonne voimme Onnin kanssa varata vip-huoneen.

Heidän kotoaan ajoimme Jade Garden ravintolaan No 127MaoMingLu`lle syömään. Ravintolassa söimme tyypillistä kiinalaista ruokaa. Kaiken erikoisin oli jänteistä tehty, isäntäväkemme mukaan todellinen paikallinen herkku. Me emme siitä pitänee, mutta kohteliaisuudesta söimme sitäkin.

Saimme landlordita paljon shoping tippejä ja kuulin mm. lamppumarkkinoista. Sinne on ihan pakko mennä niitä minun Suomen makuuhuoneen lamppuja katselemaan.

Olo tuntui illalla jo huomattavasti paremmalta. Tänä aamuna sitten alkoikin työssäkäyville arki eli Onni lähti töihin. Myös sunnuntaina on tällä viikolla tavallinen työpäivä.

Itse taidan vielä tänään jättää lenkkeilyn väliin, vaikka kovasti jo haluttaisi. 

Todella vaihtelevaa on säätila täällä. Eilen oli +20 astetta, tänään enää +10 ja huomenna enää +1 asteeseen. Sadettakin on saatu. Nukkumisen kanssa on yhtä vaihtelevaa. Ensimmäisenä yönä nukuin 12 tuntia, kun koneessa yö oli mennyt aivan valvoessa.  Seuraavana yö menikin jo harakoille eli nukuin vain 2 tuntia. Viime yönä taas sain 8 tunnin unet. Mitenkähän on ensi yönä. Mielenkiintoista on tämä uuteen rytmiin pääseminen.

Heti lauantain vuokraemännän rouva tuli tuomaan uuden vuoden lahjoja;

taulun ja pikkuleipärasian. Onneksi ei ollut mitään krääsää.

Kiva oli tulla kun ystävät olivat täällä odottamassa. Samoin on odottamassa matka Guiliniin maaliskuun lopussa. Maanantaina en vielä oikein päässyt liikenteeseen, mutta tiistaina jo suuntasimme feikkitorille. Mitään ei ollut ostamista, mutta kun ilma (+20 astetta) enteili jo kesää, niin innostuimme ostamaan jo kesäisiä vaatteita. Ostin

turkoosin laukun ja huivin

vihreän laukun, t-paidan ja kengät Suomesta

sinisen kesäisen pitkähihaisen puseron sekä tietenkin aniliinia.

 

Tänään lähdimme Antiikkimarkkinoille ja löytyihän sieltäkin hyviä ostoksia. Lahjoja on nyt tuleville syntymäpäiville ja muuta tarpeellista. Ilma oli hivenen sateinen ja ihmisiä liikenteessä vähän, saimme siis mielestämme hyviä=halpoja hintoja.

Tyttö ja pienet kissanpennut.

Lounaalle menimmekin Xintiandin Paulaneriin ja kävimme Shikumen Open House museossa. Ilma muuttui jotenkin kylmäksi ja juotuamme kuumat kahvit Starbucks´ssa, kutsuimme auton.

Täällä valmistaudutaan ottamaan vastaan Kiinalaista Uutta Vuotta. Suomalaiset valmistautuvat matkustamaan kuka minnekin. meillä ei ole mitään matkasuunnitelmia – vielä. Ehkä vietämme jonkun kaupunkiloman, jos saamme lentoja ensi viikolla. Minä ehdotin Malesian Kuala Lumpuria ja Onni Etelä-Kiinan Guangshou´ta.

Carrefour on täynnä uuden vuoden tavaraa.

 

Reilu viikko on kulunut Shanghaista lähdöstäni, kun vihdoin sain matkatavarani. Hätä ei täällä Suomessa olisi ollut kummoinen, mutta kun olin juuri laihtunut -14kg ja kaikki täällä Suomen kodissani olevat vaatteet olivat monta numeroa liian isoja. Onneksi sentään oli kunnon talvikengät ja kaapista löytyi kalsarit ohuiden housujeni alle. Työvaatteissa oli miettimistä. Sattui nämä kovat pakkasetkin juuri tänne.

Maisema oli "musta-valkoinen Sannan luonakin.

Lensin Shanghaista Helsingin kautta Düsseldorfiin, jossa Sanna ja Petteri olivat minua vastassa.

Kölniä halkoo Rein joki, joka tuo oman kuvansa kaupungin ilmeeseen.  

Sain kuulla että 90 min kestävällä Kölnin kiertoajelulla, että Köln on Saksan neljänneksi vanhin kaupunki, jossa on asukkaita n. 1 milj. Kaupunki on tuhoutunut yli 90 prosenttisesti sodassa, mutta onneksi arvokas katedraali on säilynyt. Kölnissä on 22 museota ja ehdin käydä vain

suklaamuseossa,

Kölnin katedraalin alla olevassa museossa ja

Sinappimuseon kaupassa.

Näkymä Kölnin katedraaliin rautatieasemmalta päin tultaessa.

Kölnin tuomiokirkkoa on rakennettu peräti 600 vuoden ajan. Siitä ajasta se on pitkään seisonut ”torsona", ennen kuin sen komeat tornit saivat nykyiset muotonsa.  Torniin pääsi kipuamaan kapeita kierreportaita yli 500 askelmaa. Nouseminen ei minulle ottanutkaan yhtään jalkoihin eikä henkeen. Olen koko syksyn polkenut gros-trainerilla ja lisäksi aloittanut juoksuharrastuksen.

Mitä korkeammalle kiipesimme, sitä selkeämmäksi ilma kävi. Aivan kuin taivas olisi auennut vain sitä varten, että näkisin Kölnin kaupungin sieltä korkealta.

Kirkon alla olevassa näyttelyssä oli esillä kirkon nykyistä ja entistä loistoa. Kirkko on tullut kuuluisaksi pyhiinvaelluskohteeksi siellä olevien ”kolmen itämään tietäjän jäännösten” vuoksi.

Kölnin kävelykadut täyttyivät lauantai-iltana alennusmyynti shoppailijoista. Sunnuntainahan siellä kaupat ovat kiinni – onneksi ajattelin. Söimme illallista Reinin rannalla olevassa kalaravintola.

Oman haasteensa toi minulle rankka lumisade. Olinhan matkassa matalissa kävelykengissä .

Maasto siellä oli aivan erilaista kuin täällä Jkylässä tai Shanghaissa. Asutus on keskittynyt kapeisiin laaksoihin ja vuorten rinteille. Maantiet ovat kapeita ja niitä ajetaan aika lujaa. Sain ajella kauniita vuoristoteitä ja kokeilla myös paikallisjunakyytiä Gummersbachista Kölniin n. 45 km.

Tuli niin tuttu olo täällä rautatieaseman edustalla. Olisikohan ollut nuo kiinalaiset leijonapatsaat.

Juuri kun olin palaamassa jo Helsingistä Jyväskylään ja nousemassa koneeseen, minulle tuli tieto että matkatavarani ovat nyt Düsseldorfissa. Siitä tiesin, etteivät tule Jyväskylään mukanani. Taas tein ilmoituksen kadonneita matkatavaroista Tikkakoskella ja tiukan väännön jälkeen sain vaatehankintoja varten 70 euron prepaid visa-kortin.

Nyt siis matkalaukkuni ja iltapukuni saapui ja sain vielä jopa lipun yrittäjien juhlaan Paviljonkiin, joka on tänä iltana.

 

Eilen tuli kysely miehen työpaikalta, halunko sikainfluenssa rokotteen. Päätin, etten halua. Luotan mieluummin omaan vastustuskykyyni vuodesta toiseen, kuin rokotteen antamaan vuoden suojaan kerrallaan. Sikainfluenssa on näköjään kuivumassa kokoon. Mm Ranskassa on 95 miljoonan rokote-erästä käytetty vain 5 milj. Tieto tavallista lievemmästä epidemiasta on levinnyt kulovalkean tavoin ranskalaisten keskuudessa eivätkä ihmiset halua turhia rokotteita. Näyttä siltä, että hyväkuntoinen, ilman mitään perussairauksia oleva ihminen, selviää taudista melkeinpä säikähdyksellä.

Shanghaissa ovat nyt vuorossa raskaana olevat. Koululaiset ja päiväkoti-ikäiset on jo rokotettu. Täällä kiinalaista rokotetta ei ole ehditty kunnolla testaamaan. Vain muutama ihminen on täälläkin kuollut tautiin ja heillä on ollut jokin perussairaus.

Expo-2010 viralliset Panda-karhut, 10 kpl, saapuivat kaupunkiin eilen.

Viime vuoden puolella olisi Expo lippuja saanut hieman halvemmalla.

Onneksi meillä on nyt ainakin yhden päivän liput.

Siinä ajassa ei paljoa ehdi, mutta eiköhän sitä jotain näe. Pääsee ainakin alueelle kuvaamaan hienoja uusia rakennelmia.

Pitkäaikainen ja valtava kylmyys on laittanut monen kaupungin sähkö- ja kaasutuotannon koville. Niinpä monin paikoin on laitettu rajoituksia tehtaille, jotta lämpöä riittää koteihin. Lunta on tullut keski- ja pohjoisosiin Kiinaa. Onneksi täällä Shanghaissa me ainoastaan värisemme kylmän kourissa ilman lunta. Pekingissä eilen oli -16,7 astetta ja lumisade. Oli kylmintä 39 vuoteen.

Kiinassa alkaa kultaisen Tiikerin vuosi 14.helmikuuta. Tiedossa on viikon mittainen loma eikä mitään matkasuunnitelmia. Meinaa iskeä paniikki. Olemme viikkoa aikaisemmin palanneet Suomesta. Ensimmäinen kiinalainen uusi vuosi siis kotona???

Passini tosiaankin melkein hajosi Hongkongin reissulla ja tullessa Shanghain rautatieaseman passintarkastuksessa jo ihmettelivät passiani. Onneksi Onni sai teipattua (ei saisi) kuvasivun kiinni, kun uuden passin saanti kestää 2-3 viikkoa. Sain nyt vain todistuksen Kiinan viranomaisia varten, jolla minun pitäisi päästä vielä tänne takaisin. Finnairille menee kuulemma oma tiedote passini kohtalosta.

Hongkongista tulessa jouduimme myös tullin tarkastuksiin. Ilmeisesti tarkoitus oli tarkistaa Anitan ja Riston laukku, jossa oli sentään taisi olla yli 20 kelloa, kun minulla oli vain 5. Hyvin siitä selvittiin.

Tein eilen laskelmia omista matkoista Kiinan vuosina ja totesin, että olen ollut joka vuosi 115-118 päivää vuodesta jossain matkoilla. Tänä keväänä on Saksan ja Suomen loman lisäksi suunnitelmissa Guilinin reissu maaliskuussa Irjan kanssa ja Pekingin junamatka huhtikuussa, Sannan ja muitten naisten kanssa. Vappulomalla ilmeisesti menemme Onnin kanssa taas Hongkongiin niitä venetarvikkeita hankkimaan.

Paino on pysynyt ihanasti kohdallaan parin viikon liikuntatauosta huolimatta. Nyt pitää syödä, ettei paino tipu liikoja. Suomesta tultua on alettava pienennyttämään ne vaatteet, jotka aion oikeasti ottaa kotiin ja käyttää kanssa.

Kiinasta ilman reseptiä saatavaa Melatoniinia. Ostin vasemman puoleisen purkin juuri äsken kauppareissullani Carrefourin alakerrasta hintaa 48 Rmb.

Toisen purkin olin ostanut lähiapteekista suunnilleen samaan hintaa. Olen saanut reseptillä Melatoniini mukaani jetlaagiin Suomesta. Olen käyttänyt sitä huonoon nukkumiseeni ja ja taitaa sillä olla vaikutusta noin kuukauden käytön jälkeen. Kuulin, että joulun alla Suomessakin Melatoniinia saa nyt vapaasti, sehän on luonnon tuote, ei siis lääke.