Maaliskuun viimeisinä päivinä lensimme Irjan ja Anna-Liisan kanssa Shanghain kylmästä keväästä Guilinin subtrooppiseen lämpöön. Olimme varanneet ”all included”- ryhmämatkan meille kolmelle. Heti ensimmäiseksi meidät vietiin Guilinin lentokentän kiinalaiseen ravintolaan lounaalle ja sieltä katsomaan luuluisia meren muovaamia luolia. Guilin on joskus muinoin ollut valtameren alla ja silloin luolat ovat syntyneet.

Kuva on luolaston suurimmasta ”salista”.

Suoraan luolista menimme katsomaan Guilinin symbolia, Elefantin muotoista vuorta.

Sen jälkeen vasta majoituimme Guilin Bravo Hotelliin ja sieltä heti illalliselle ja veneretkelle, josta näimme kaupungin iltavalaistuksessa.

Samalla näimme kuinka kalastajat pyydystävät kaloja lintujen, merimetsojen, avulla. Lintujen kaulat ovat kuristettu niin, etteivät linnut pysty nielaisemaan kuin pienet kalat ja kalastaja voi ”puristaa” isommat kalat ulos linnun kurkusta. Kaupungin keskustan ympärille on rakennettu hienosti valaistu vesireitti, ja alitimme veneellämme maailman kuuluisien siltojen pienoismallit.

Retken jälkeen palasimme hotelliin ja valmistauduimme seuraavan aamun ”vuorikiipeilyyn” riisiterasseille.  Matkasimme autollamme Longji´in ja kipusimme yhdelle vuorelle, josta avautuivat upeat riisiterassit, tihkusateesta huolimatta. Matkallamme söimme vuoren ”Mei You Café”ssa lounaan.  Ihmeellisesti huipulla sumu ja usva liikkui niin, että välillä näimme koko maiseman.

Guilinissa elää köyhiä vähemmistökansoja, joista kuuluisimmat ovat: Tsongit, 90 milj. Heillä on korkea otsa ja he saavat synnyttää 2 lasta. Heitä on pyramiidin muotoisia hattuja ja tasalakisia hattuja käyttävä ryhmä.

Toinen heimo on Jao-ihmiset, jotka ovat pitkähiuksisia. Naiset leikkaavat hiuksensa vain kerran elämässään 18-vuotiaana. Pisimmät hiukset ovat 230 cm ja hiusten keskimitta on siellä n.150 cm.

Kolmas heimo on Miau ihmiset, jotka tunnetaan suurista raskaista hopeakoruistaan. He rukoilevat kaikkea mahdollista luonnossa, arvostavat isoaja jalkoja, jotka helpottavat vuorilla liikkumista ja isoa lantiota.

Neljäs heimo Tong ihmiset, jotka  tunnetaan rakennus- ja laulutaidostaan. He rakentavat ilman nauloja kuten meillä hirrestä ja heidän kuoronsa on palkittu Pariisissa kullalla kuorokilpailuissa. Näitä kolmea jälkimmäistä heimoa on niin vähän (vain muutamia miljoonia), etteivät Kiinan lapsirajoitukset heitä kosketa ollenkaan.

Palasimme takasin kaupunkiin ja hotelliin valmistautuaksemme illalliselle. 

Illallisen jälkeen meillä oli vapaata ja saimme tutustua Guilinin yömarkkinoihin. Hiljainen sade jatkui vielä illallakin. Olimme kuulleet ettei se ollut aitoa sadetta, vaan tekosadetta. Jotain kemikaaleja oli lähetty pilviin, niin että se satoi alas kuivuudesta pahasti kärsivään maakuntaan.

Seuraavana aamuna matkasimme autolla 3 tuntia Li-joen rantaan jokiristeilylle, vähän kauemmaksi Guilinista, joen kuivumisen vuoksi.

Laivassa nautimme lounaan. Laivasta saatoimme seurata joen vaihtelevia maisemia ja ihmeellisen muotoisia vuoria. Vuoria on kahdenlaisia ”limestone ”-vuoret, jotka muistuttavat bambun versoja ja sandyhill´it jotka ovat viljelysmaita.

Jokiristeilyn jälkeen siirryimme Yangshuon kaupunkiin ja uuteen hotelliin, New Century hotelliin. Majoittumisen jälkeen menimme West Streetille illalliselle, jossa aasia ja länsi kohtaavat. Meille jäi aikaa shoppailuun ennen illallista, jonka nautimme illan lämmössä ulkoterassilla. Meillä ei Irjan kanssa Shanghaissa asuvana ollut juurikaan uutta shoppailtavaa. Samaa ”krääsää” siellä oli kuin täälläkin.

 

Illaksi olimme varanneet liput mahtavaan ”Sister Liu shou´un, joka esitettiin Li-joen uomassa. Näyttämö käsitti n. 2 nelikilometriä. Koko esitys tapahtui siis joella. Hienot valoefektit ja kuorot antoivat esitykselle sen loiston. Esityksessä oli 600 esiintyjää: 200 ammattilaista, 200 vähemmistökansojen edustajaa ja 200 paikallista. Ohjaajana esitykselle toimi sama henkilö, joka oli tehnyt Pekingin olympialaisten avajaiset. Mahtava spektaakkeli. Valitettavasti illan pimeys esti ottamasta kuvia.

Pyörät on valittu ja retki voi alkaa.

Viimeisenä aamuna lähdimme polkupyörillämme katsomaan 1400 vuotta vanhaa Big Banyan puuta. Ensin poikkesimme puistoon, joka on rakennettu Banyan puun ympärille. Puu varjostaa alan joka on 200 neliömetriä ja sen alla edellisen illan esityksen sisar Liu on vihitty avioliittoon ja siksikin puulla on suuri merkitys kiinalaisille.

Puistosta pyöräilimme Moon Hill kylään, jossa yllätykseksi saimme kylän ravintolassa matkamme maukkaimman kiinalaisen lounaan. Jätimme pyörät ja pitkähihaiset vaatteemme sekä sadevarusteemme alatasanteelle, koska päivä oli lämmin eikä pilven hattaraakaan näkynyt taivaalla.

 

Aloimme kivuta vuoren rinteen jyrkkiä rappusia, joita oli 800 kpl. Matka taittui bambupuiden varjossa ja näkymiä ei juuri ollut. Päästyämme ylös ”kuuhun” meille avautui huikeat näkymät ympäristöön. Vähän aikaa levättyämme myrsky nousi yllättäen ja meille tuli kiire palata liukkaat raput alas. Sateen raiskatessa meitä ajoimme pyörillämme takaisin hotelliin. Vain polvista alaspäin olimme likomärät. Onneksi olimme pakanneet kuivat vaatteet reppuihimme päällimmäiseksi, joten saatoimme kätevästi vaihtaa kuivaa päällemme ennen lentokentälle siirtymistä.

Koska lentomme lähti aiottua kolme tuntia myöhemmin ehdimme vielä tutustua vähemmistöheimojen kylään. Siellä naimme uuden Qwa heimon, joka meistä muistutti kovasti intiaaniheimoja toteemipaaluineen ja intiaanitansseineen.

Teimme siellä jokiristeilyn ja tutustuimme vähemmistöheimojen asuinolosuhteisin ja käsityötaitoihin.

Guilin on ehdottomasti yksi Kiinan ”must” kohteista. Paikka elää turismilla, siellä on raskas teollisuus kokonaan kielletty. Ilma on puhdasta, Matkaoppaita pitkästi yli 10000 tuhatta ja matkatoimistojakin monta tuhatta.