Terassit ovat täysiä lounasaikaan.

Lämpö hipoo jo toista viikkoa +32-33 astetta ja ilmastointi ei pelaa kunnolla. Kolmas pyöräkin taas varastettiin pihasta, vartioidulta alueelta. Onneksi se oli se vanhempi eikä viikon vanha. Korikin siinä oli jo lintallaan, Harmittaa vain vaikka rahallinen tappio ei kummoinen olekaan. Pitää taas mennä pyöräkauppaan, että meillä olisi jälleen kaksi pyörää. Kuntosalikin on remontissa, niin että on pakko mennä kadulle kävelemään ja juoksemaan.

Anna-Liisa tulee lauantaina ja pitää päästä kahden ajelemaan. Loppuviikon päivät ovat vähän viileämpiä, onneksi.  Toivottavasti ilmat eivät muutu sateisiksi.

Meikäläisen jakku roikkui taas kangasmarkkinoilla.

Vieraita on täällä tullut ja mennyt itse kullakin. Kata jo muutti perheineen väliaikaiseen asuntoon. Eilen lähdimme helteessä Caon kyydillä vanhaan kaupunkiin, lähinnä sinne ”Tiimareihin”. Yhtä jos toista krääsää sieltä taas sattuikin mukaan ja meinasi pääasia unohtua; hintalaput liikkeelle. Tulomatkalla poikkesimme kangasmarkkinoille, jossa Sannan takki ei ollutkaan valmis. Pulittivat rahat takaisin, kun eivät ole saaneetkaan kangasta – harmi. Poikkesimme myös ”kuormasta pudonneiden kaupassa”, josta Katalle ja Sannalle taisi muutama kolttu tarttua mukaan.

Sopimuskin on meillä nyt allekirjoitettu - vihdoin ja viimein ja tiedämme tarkalleen milloin tämä olo täällä loppuu viimeistään.  Onni jo luovuttelee tehtäviään seuraajalleen, siis kiinalaisiin käsiin. Uutta autoa, Camryä olemme käyneet katsomassa ja se ilmeisesti laitetaan tilaukseen, Se odottaa meitä täällä, kun palaamme kesälomilta, jos siis firmalla on siihen rahaa.

Äitienpäiväbrunssilla Westinissä meitä taisi olla 50 suomalaista ja me äidit tietenkin saimme ruusut. Minulla on siellä melkeinpä tapana siirtyä heti alkuruokien jälkeen jälkkäreihin. Ne ovat niin moninaiset ja herkulliset siellä.

Vappujuhlissa Jeffín luona saimme aivan suomalaista grilliruokaa, savustettua lohta ja jopa kermaperunalaatikkoa ja lettuja. Paikalle oli tilattu taikuri ja kultaseppä koruineen. Lexus lähetettiin meitä (Sanna ja Petteri olivat myös mukanamme siellä) noutamaan ja sama auto meidät toi myös kotiin.

Aika täällä näyttää kulkevan Expo2010:tä odottaen. Teiden, metrolinjojen siltojen tunneleiden ja joen varren rakentaminen on kiivaimmillaan.

Jopa täällä meillä asti katuja revitään auki ja päällystetään uudelleen. Kuten tämä Baihualu´n jalkakäytävä.

Atsaleat kukkivat täydessä loistossaan ja varmaan tuo suihkulähde ei vähemmällä porukalla puhdistuisi.

Usein mietimme miksiköhän. Kaiken pitäisi olla valmista ensi toukokuun alkuun jolloin Expo2010 avaa ovensa. Suomen paviljonki. Kirnu, jonka peruskiven muuraus seremonioita minäkin olin juhlistamassa, valmistuu jo tämän vuoden marraskuussa, jolloin alkavat sisustushommat. Expo väkeä tulee Suomesta tänne yhä enenevässä määrin. Me suomalaiset, siis itsenäisyyspäivän juhlatoimikunta, olemme toiveissa, että saamme viettää seuraavia itsenäisyyspäivän juhlia uudessa Expo-hallissamme. Sehän olisikin hienoa. Taas naiset tarvitsevat uuden pitkän iltapuvun ja miehet frakin.

Vanha ShinMaoTower ei enää meille näykään. Nyt näkyy vain tuon uuden tornin yläosa.

Kiinalaiset eivät halua tänne sika-influenssaa eikä mitään muutakaan tarttuvaa tautia näin expon alla. Suomesta ja muualtakin tulijat joutuvat siis täyttämään kentällä myös terveystodistuksen. Se taas tekee jonoa maahantuloon.

Kävimme veeme sunnuntaina Onnin kanssa Mecalline Furnituressa katsastamassa huonekalutarjontaa.

Matkalippuja; juna ja lentolippuja odottelemme jo kovasti, koska matka T:iin alkaa jo ensi maanantaina. Lauantain koneella saapuvat Suomesta mukaan tulevat naiset. Kohta alkaa matkajännitys tuntua. 52 tunnin junamatkalla halki Kiinan, Lhasaan, saamme nähdä mitä erilaisempia maisemia ja totuttaudumme mukavasti korkeaan vuoristoilmaan. Junassa on kylläkin happilaitteet, jos niitä joku sattuisi tarvitsemaan.