Kolme vuotta on hurahtanut siitä, kun olemme saaneet laittaa sukset jalkaamme ja päässeet hiihtämään. Onni tuli perjantaina ja Sanna Vantaalta luokkakokoukseen hieman myöhemmin illalla. Sunnuntaina puolenpäivän aikoihin pakkasimme automme ja hiihtovarusteemme ja käänsimme nokan kohti Lappia. Matkalla yövyimme Kemin Cumuluksessa ja nautimme illallisen pitkän kaavan mukaan.

 

Vajaan 10 pakkasasteen kelissä jatkoimme siitä yhtä soittoa Napapiirille.

Paikka oli aivan tyhjä. Saimme aivan yksin kuljeksia liikkeestä toiseen ostaen lisää talvivarusteita eli Onnille kunnon karvalakki ja nahkahansikkaat. Itselleni ostin jo vuosia haikailemani poronkuvafleesin. Joimme laskiaispullakahvit.

Ensimmäiset porot tiellä tapasimme vasta 10 km ennen Saariselkää.

Saariselälle saavuimme sinisessä hämärässä kolmen tietämillä. Pakkanen oli mukavasti edellisviikon 35 pakkasen sijaan vain -7 astetta. Oli hyvä keli startata aamulla valkoisille hangille.

Teimme eväät mukaamme, ladut olivat upeat aamun koneajon jäljiltä. Hiihtäjiä ei laduilla paljoa ollut. Hiihto sujui entisillä opeilla tosi mukavasti. Hiihtelimme pienen mutkan kautta Rumallekurulle ja siellä söimme eväämme. Palasimme Saariselälle lasketellen pienoista alamäkeä kurua pitkin. Mono hankasi koko matkan ja eikös vain molemmista kantapäistä lähtenyt oikein nahat. Ei muuta kuin laastaria ostamaan.

 

Maa ja taivas tuskin erottuvat päivän kirkkaimpaan aikaan.

Monoa ei kyllä enää kärsinyt jalkaan laittaa, joten Aunen lapintossut olivat ainoat, joilla pystyi edes kävelemään.

Lähdimme siis ”lamantorjuntatalkoisiin” eli shoppailemaan Aunen kanssa. Löysinkin hyvät tuliaiset Kiinaan. Pojat hiihtivät Kuukkelilammelle eli Lintu Antin kodalle, josta heidät päivän hämärtyessä poimimme, syötyämme tietenkin ensin maukkaat letut porokahvin höystäminä.

 

Torstaina kävelimme kullanhuuhdontapaikalle Rainbow´s  End´iin, jossa saimme taas lettukahvit lakkahillolla ja isännän mukavat tarinat. Mukaani tarttui kukkuva käkilintu, joka oikeasti kukkuu siihen puhaltamalla sekä lasinen kukka, johon on kultahippuja sisään istutettu.

Aurinko jo Saariselällä näyttäytyi hieman horisontin yläpuolella, mutta päivä on vielä tosi lyhyt 10-14. Sitä ennen ja sen jälkeen on mukava sininen hämärä ennen kuin tulee pilkkosen pimeää ja hiljaista.

 

Vierailin Arjan, Ivalon  Vuoden Yrittäjänaisen  Tonttulassa ja sain kunnon hieronnan hierontatuolissa.

Laihtumaan ei taaskaan päässyt Aunen emännöidessä taiturimaisesti keittiössään. Perjantaiaamuna ajoimme kohti Jyväskylää pysähtyen vain kahvittelemaan ja syömään kerran matkan aikana. Kotona olimme jo 7 aikoihin illalla. Onnilla on hieman flunssainen olo, mutta hän halusi olla vielä viikonlopun kotona, ennen työviikon alkua.

Tiistaiaamuna Onni matkaakin Järvenpäähän ja sieltä suoraan Kiinan koneeseen perjantaina. Kyllä tämä Kiinalaisen Uuden Vuoden loma oli lyhyt. Minä jään vielä kuukaudeksi tänne Suomeen ja Jyväskylän talveen.