Oli vain toivottava, että entinen ruoka sulaisi pian, sillä olimme vielä lähdössä Landlordin tarjoamille illallisille. Landlordimme tekee aina mahtavia ravintola valintoja ja niin tälläkin kertaa.
Ravintolamme The Chinoise Story, Maoming nan Lu 59:ssä osoittautuikin ulkoapäin tutun näköiseksi paikaksi.
Hotelli Jinchen kattoravintolassa olimme olleet häissä kerran, mutta tämän kertainen ravintolamme sijaitsi samaisen hotellin alakerrassa. Ravintola on jonkun japanilaisen kuuluisan suunnittelijan , en nyt muista nimeä, suunnittelema ja Landlordimme kehui sitä parhaaksi, tämän tyypin ravintolaksi Shanghaissa. Sisustus oli upeaa kuten ruokakin. Hieno valinta jälleen kerran. Iltapalaa emme enää kaivanneet eilen.
Koko ruokailurumba alkoi perjantai- illan häistä. Anry ja Cherry, molemmat Onnin alaisia työpaikalta, olivat kutsuneet meidät hääjuhliinsa , jotka pidettiin ChuanFu Restaurant´ssa, uuden Pudongin alueella. Istuimme samassa pöydässä Eskon ja Marjan kanssa, kuten tavallista; länkkärit samassa pöydässä. Tunsimme olevamme kyllä erikoisasemassa, koska hääpari istui meidän pöydässämme. Täällä häät ovat yhtä syömistä. Koko ajan ruokia kannettiin pyöreisiin pöytiin lisää. Kiinalaisissa juhlissa ja illallisissa on se hyvä puoli, että ne aina loppuvat 2 tuntia kestettyään. Joten olimme jo hyvissä ajoin kotona illalla.
Morsian oli pukeutunut tällä kertaa tyypilliseen kiinalaisen naisen pukuun Chibaohon.
Sen verran edellisen päivän syömiset vaikuttivat, ettei aamupala oikein maittanut vielä lauantaiaamuna meille kummallekaan. Sitä paitsi olimme Kavinin kanssa sopineet yhteisestä lounaasta lauantaina klo 12. Hänen vaimonsa olikin joutunut lähtemään company-tripille, ja vauva oli tällä kertaa jäänyt isoäidin hoitoon, joten lounastimme kolmistaan. Ilma oli mukavan lämmin ja vähätuulinen lounastaessamme Clicen ulkoterassilla.
Kavin on aina mukavaa seuraa, puhuu hyvin englantia ja on jostain syystä Onnin suuri ihailija, vaikka ei enää työskentele hänelle.
Tämän nuoren parin elämää seuratessamme saamme kuvan nykyaikaisesta kiinalaisesta nuoren perheen elämästä. Tämä pariskunta tosin on hyvin toimeentuleva. Olivat ostaneet osakehuoneiston kuudennesta kerroksesta, talossa jossa ei ole hissiä, ei vielä tarvitse kuulemma olla näin matalassa talossa. Se vaikeuttaa hänen 7 kk:n ikäisen tyttären ulkoiluttamiseen. Ymmärrän, että anoppi on kovilla raahatessaan tyttärentytärtään kamoineen kuudennesta kerroksesta ulos, olkoon kuinka hyväkuntoinen tahansa. Anoppi, sanouduttuaan irti työpaikastaan, asuu heidän kanssaan 70m2:n asunnossa, hoitaen lapsen ja huushollin. Tyypillistä kiinalaista tapaa noudattaen.
Perjantaipäivän minulla oli auto käytössäni ja hoitelin asioita kaupungilla. Lounaaksi ehdin kuitenkin Green Hills´in klubitalolle, jossa olivat Community Centerin jokakeväiset markkinat. Autoja olikin runsaasti paikanpäällä ja söimme Katan ja Minnan kanssa maittavat ulkogrillissä valmistetut kanavoileivät. Siltä ajoin Caon kanssa ruokakauppaan, postiin, laskujen maksuun ja vielä pesulasta noutamaan vaatteet. Ilman Caon ystävällistä avustusta, en olisikaan selviytynyt kantamuksineni kotiin. Sitten seurasi pikainen valmistautuminen perjantai-illan häihin.
Tänään iltapäivällä on kampaaja ja huomenna pitää suunnata kangasmarkkinoille. Keskiviikkona on meillä naisten kanssa retkipäivä, minne? Torstaina pelaamme MahJongia Marian luona ja loppuviikosta katsastamaan oma pukuni taas kangasmarkkinoille. Olen päättänyt, etten nyt sitten lähde Onnin mukaan Pekingiin tällä kertaa, katsotaan sitten joskus myöhemmin.
Mielenkiintoisia juttuja on taas tulossa elämääni tulevaisuudessa, niistä myöhemmin.
