Viime yönä saavuimme kotiin onnellisen uupuneina, pohkeet kuin hakattuina, mieli täynnä kokemuksia ja muistikuvia mahtavasta matkasta. Mahatautini pysyi kurissa, kiitos hyvien lääkkeiden, mutta vielä tänäänkin vatsanpohjaa kipristelee. Jos Keltaisilla Vuorilla sataa keskimäärin 200 päivää vuodessa, niin olimme todella onnekkaita.

Jo ensimmäisellä matkallamme alhaalta kaapelihissin pääteasemalta kipuaminen kohti hotellia, antoi esimakua vuorten muodoista ja kauneudesta. Perjantaipäivä oli todella kirkas, taivas sininen ja lämpöä 25 astetta.

Lauantaina varsinaisena kiipeilypäivänämme aamu, herätys 4:45, avautui sateisena ja auringonnousu jäi näkemättä. Aamiaisen aikana pilvet kuitenkin olivat haihtuneet, mutta voimakas tuuli puhalteli puuskittaisesti niin, että jopa kiinalaiset kääntyivät takaisin, joissain vaarallisen näköisissä paikoissa. Vain sunnuntaina aamupäivän tuli vettä hiljalleen, kun matkasimme alas vuorilta kohti kaapelihissiä ja koko kolmannen kyläkierroksen aikana sataa tihuutteli. Mutta jo iltapäivällä nautimme taas Tunzi`n vanhalla kävelykadulla auringonpaisteesta.

Kantajia kulki turistien joukossa ylös alas rinteitä yhtenään valtavine kuormineen. Kuulimme, että maksun työstään he saavat kantamansa painomäärän mukaan. Kaikki hotellien ja ravintoloiden tarvikkeet kuten myös rakennustarvikkeet kannetaan ihmisvoimin ylös vuorille.

Yövyimme ensimmäisen yön Tunxi´n kaupungissa, Huangshan Media hotellissa ja kaksi seuraavaa yötä Vuorella, 4 tähden Beihai Hotellissa 1280 RMB/vrk/hlö/ room.

Pihalla teltoissa yöpyjät maksoivat n.250Rmb/yö.

Matkamme oli ns. "all included"- matka, joten opas ja auto oli käytössämme koko ajan ja tavaramme kannettiin ylös hotelliin.

Vaikka nousimme uudella 2800 m kaapelihissillä ylös, huomasimme pian, että matka hotellille oli vielä senkin jälkeen yhtä ylös-alas kipuamista ja jopa selkärepussa tavaroittemme raahaaminen sinne olisi ollut minulle melkeinpä ylivoimaista.

Tämä uusi kaapelihissi on poistanut nyt jopa useampien tuntien jonotukset hisseille. Entisen 600 hlön asemesta tämä uusi hissi kuljettaa nyt 1500 hlöä tunnissa. Kaikki kolme vanhaa kaapelihissiä ovat edelleen käytössä.

Koko matkamme ajan söimme vain kiinalaista ruokaa, usein buffet-pöydästä ja aina löysimme hyvää syötävää ja saimme vatsamme täyteen. Vain ensimmäisessä hotellissa sai oppaamme vääntää kattä respassa, jotta aamulla saimme länsimaisen aamiaisen.

Välillä vähän Minnaakin hirvitti - tuostako pitäisi yli mennä.

Matkamme Grand Canyon´iin lauantaina oli oikea Extream-kokemus kovan tuulen vuoksi. Välillä tuuli pyöritti korkealla vuoren seinämällä niin lujaa, että piti odotella vähän parempaa hetkeä ylittää jyrkkä seinämä.

Maisemat olivat huikeat ja onneksemme kumpikaan ei kärsinyt korkean-paikan-kammosta, joten pystyimme täysin siemauksin nauttimaan näkymistä. Kulkijoita Grand Canyonilla ei juurikaan muita ollut kovan puhurituulen vuoksi, joten saimme kaikessa rauhassa kulkea ja katselle omaan tahtiimme.

Välillä teki mieli painautua lähelle vuoren kuvetta, jottei tuuli olisi temmannut mukaansa.

Korkeilla vaarallisilla jyrkänteillä oli kettingeissä mitä erilaisimpia rakastavaisten lukkoja, joista yhteistuumin avain on heitetty alas rotkoon.

Lauantaina teimme vielä ylimääräisen kaapelihissimatkan alas vuoren vastakkaista rinnettä, jossa sijaitsee Aasian pisin, 3709m pitkä kaapelirata. Siellä alhaalla suuntasimme vanhalle "Polku halki bambumetsän" nimiselle kivetylle polulle.

Näimme teenpoimijoita

ja Emerald Pool´in,

kirkkaan vihreänä loistavan luonnollisen suvannon, veden muovaamien siloisten kallioiden välissä. Paikassa on aikoinaan sijainnut nunnaluostari. On kuin olisimme kulkeneet aarniometsässä. Todella vanhaa kivipolkua alas-ylös matkaten bambumetsikön suojassa. Eikä turisteja mailla eikä halmeilla.

Olimme todella kiitollisia oppaallemme Libbylle, joka kuljetti meitä paikkoihin, joissa normaalisti turistit eivät edes osaa käydä , koska paikkoja kuten Grand Canyoni´n polkuja, ole edes merkitty turistikarttoihin.

Libby jopa järjesti meille länsimaisen aamiaisen hotelliin, jossa muutoin olisimme joutuneet aivan kiinalaisen aammiaisbuffetin varaan eli ei olisi ollut mitään syötävää. Kuvasta puuttuu paistettu kananmuna, joka tuotiin meille ensimmäisenä ja jonka ehdimme jo popsia suihimme.