Kuvat eivät lataudu tänään. Olen laittanut blogin ylläpitoon viestiä ja laitan kuvat heti kun se on mahdollista.

Lumi ei ota sulaakseen nyt ollenkaan. Vielä on katot ja nurmikot valkoisena. Tiet ja jalkakäytävät ovat jo sulat. Muutaman asteen pakkasta varsinkin yöaikaan luvataan vieläkin viikonlopuksi. Ilmeisesti päivälläkin on nollan kieppeillä, kun lumikasat ovat paikoillaan. En olisi uskonut näkeväni lasten tekevän lumiukkoja tässä Shimaon pihassa.

Liikenne on täällä sekaisin. Kiinalaisilla alkaa yksi vuoden tärkeimmistä lomista ja kaikki kulkuvälineet myöhästelevät, peruutuksia on paljon. Monet eivät pääse käymään kotonaan kuten ovat suunnitelleet. Eilen oli lehdessä uutinen, että kaksi laivaa oli törmännyt tuossa Yangtse-joen suulla ja seitsemäntoista miehistön jäsentä hukkui hyiseen veteen. Vain yksi saatiin elävä pelastettua tunnin oleskelun jälkeen kylmässä vedessä. Muuallakin maailmassa on Kiinan lumisateet ylittäneet uutiskynnyksen.

Zhujiajiao´n vesikaupungista löysin enkelikauppaani pari riipus-telinettä.

Toisaalta tämä kylmä ilma on rauhoittanut minua ainakin. Olen pysytellyt paljon neljän seinän sisällä. Toisaalta on siihen syytäkin; selkäni "katkesi" sillai. Tiedättehän, kun ei tee mitään ja yht´äkkiä se vain sohvalta noustessa vihlaisi. Se nyt rajoittaa muutoinkin tätä olemista ihan kotonakin. Ei voi oikein mitään tehdä muuta kuin hiljaa hissutella kuin vanhus konsanaan. Tätä paikoilleen asettumistahan minä kaipasinkin, mutta en tällaistä. Hei yläkerta: "Voisihan sen järjestää jotenkin mukavamminkin". Pitää olla tarkkana, mitä toivoo, niinhän se Andy McCoi (mitenkähän sekin kirjoitetaan) aikanaan sanoi.

Joka tapauksessa, kunnon särkylääkkeet poskeen ja pääsin kuin pääsinkin eilen Caon kanssa käymään kangasmarkkinoilla ja ruokakaupassa. Kangasmarkkinat sulkeutuivat tänään kahdeksi viikoksi. Tämä on ainoa aika vuodesta, kun ne ovat kiinni. Eilen jo siellä muutama koju oli suljettuna. Joku oli ottanut varaslähdön. Onneksi Cao oli kantamassa ruokakaseja. Ensi viikolla pitäisi mennä permanenttiin, ja jaksaa istua muutama tunti. Toivottavasti selkä on parempi siihen mennessä.

Löysin kuitenkin muutaman vyön: toivottavasti Armani jaVersage vyöt kelpaavat Henrille.

Onnilla on työillallinen tänään ja huomenna menemme yhdessä syömään Kavinin ja hänen vaimonsa kanssa. He saivat syksyllä tyttövauvan, melkein heti meidän MoonDay illallisemme jälkeen. Molemmat puhuvat hyvää englantia ja ovat nuoria, voisivat olla meidän lapsia. Vauvan nimeksi tuli Jiang Han (engl contain, suom. hillitä, sisältää, käsittää). Kiinalaiset mielellään antavat nimiä, jotka tarkoittavat jotain. Vauvan kunniaksi oli jo ennen joulua kunnon isot pirskeet ja punaisin kirjekuorin varustettuina sinne saavuttiinkin.

"Le, le, le" sanoo Caokin nykyisin ja tarkoittaa, että on kylmä. Tämä kuva kuitenkin on otettu Sheshan´ssa.

Rahan antaminen lahjaksi on minusta aina ollut vähän ongelmallista tai en ole mielelläni sellaista harrastanut. Täällä se on kuitenkin yleistä ja kun se annetaan kauniissa punaisessa pussukassa, niin se on jotenkin niin luonnollista.

Nythän taas kiinalaisen Uuden Vuoden kunniaksi annetaan punaisia rahakuoria. Caokin saa meiltä tiistai-iltana, kun hän tuo Onnin töistä kotiin, punaisen pussin, jossa on 888 (onnen luku)Rmb. Se on paljon rahaa hänelle, kun olen kuullut, että kuljettajien kuukausipalkka on n. 1800Rmb. Lisäksi tulevat tietysti ylityökorvaukset, joita näille kuskeille tulee aika paljon.

Nytkin toivon, että Cao olisi lomallaan kotona ja voisi viedä meidät lentokentälle kesken lomansa.

Ihmekeittokuuri puree: 4 kiloa on jo lähtenyt painosta. Kyllä siihen on saanut pinnistellä ja monesta houkutuksesta kieltäytyä. Syödäkin on pitänyt kuin hiirulainen.

Siitä tulikin mieleen, että eilen Carrefour´in alakerrasta ostin itselleni ihanan "Hiiri-riipuksen", kun kerran olen hiiri (rotta) ja rotan vuosi on alkamassa. Nämä kiinalaiset ovat tehneet rotasta hiiren ja puhuvat Mouse´n vuodesta ihan yleisesti.