Tänään ei vielä pitänyt sataa, mutta niin vain heti aamusta taivas oli harmaa ja vettä tulee yhtenään. Lähdimme Minnan (B) kanssa ajamaan kohti Zhujiajiaon vesikaupunkia oikein asian perästä. Minnan piti sieltä ostaa kalligrafi-työ ja minä ajattelin nyt tilaisuuden tullen hankkia taas pari silkkipeittoa. Matka taittui mennessä tunnissa; 9-tie oli aamusta tyhjä, mutta poispäin puolenpäivän aikoihin jouduimmekin välillä ruuhkaan. Molemmilla oli varpaat kylminä hyvistä kengistä huolimatta. Saimme hyviä kauppoja, kun ihmisiä oli liikenteessä aamusta vähän. Minnan kalligrafi työ löytyi ja minä sain silkkitäkit 150 x 210cm, siitä paremmasta silkistä tehdyt 450 Rmb / 2 kpl. Alin hinta olisi ollut huonommasta silkistä 125Rmb kpl. Huomasimme, että silkkitäytteissä oli eroa, toiset olivat enemmän tai vähemmän pahkuraisia ja lyhyemmästä tai pidemmästä silkkikuidusta.

Pashmiinoita pitää aina hypistellä.

Joimme vielä kahvit lämmikkeeksi UM Coffee´ssa ennen paluutamme. Ajoimme suoraan omalle alueellemme lounaalle. Sieppasimme Onnin matkalla kyytiin.

Cao haki Onnin perjantaiaamun koneelta. Pienen aamupalan jälkeen mies nukahti sohvalle ja ennen lähtöäni olin huolissani, herääkö hän töihin puoleenpäivään. Minna ja hänen siskonsa, joka myös tuli aamukoneella Suomesta hakivat minut kotoa ja suuntasimme kohti kangasmarkkinoita. Haimme Minnan jakun ja ajoimme lounaalle NanjinLu:lle. Allways Cafe´sta on tullut vakituinen lounaspaikkamme suutarikadulle mennessä. Perjantain käynti olikin positiivinen yllätys. Nyt olivat tehneet nilkkureistani tarpeeksi leveät ja isot. Samoin punaiset avokkaani olivat nyt tarpeeksi leveät. Pituus on kyllä siinä ja siinä. Kohtelu on muuttunut yllättävästi, kun vihjailin lisätilauksesta, jos nämä nyt onnistuvat.

Tiistaina saan haettua kenkäni pois, eikä ne jääkään kevään lomien jalkoihin.

Torstai päivä hurahti mukavasti Tarjan kanssa, joka oli tullut Xian´sta Shanghaihin miehensä työmatkalle mukaan. Caon kanssa haimme Tarjan Sofitel-hotellista ennen kymmentä ja suuntasimme hakemaan torkkupeitettäni kangasmarkkinoilta. Eihän se tietenkään siellä ollut. Jouduin soittamaan Minnalle, että hän lunastaisi sen myöhemmin iltapäivällä siellä käydessään. Tarjalla oli oikein asiaakin. Hänen piti löytää huonekaluihin sopivaa verhoilusilkkiä. CaoanLu oli ainut paikka, jossa kuvittelin sitä olevan. Niinpä suuntasimme sinne. Alakerran verhomarkkinapaikoissa oli vain ohutta, mielestämme lähinnä verhoihin sopivaa silkkiä, mutta toisen kerroksen myymälöistä löysimme vihdoin vähän paksumpaa hyvälaatuista 100%:sta silkkiä. Siellä toisessa kerroksessa näyttää muutoinkin olevan vähän laadukkaampia myymälöitä ja sen myötä laadukkaampia kankaita. Samalla myös kalliimpia. Olikohan se Tarjan ostama kukkakuosinen silkki n. 760Rmb/m. leveys 1,45cm. Tinkimisen jälkeen hinnaksi taisi jäädä 380Rmb/m. Kyllä silkki on sitten vaikea lausua kiinaksi. Se kirjoitetaan biniineillä si, mutta ässä äännetään niin vaikeasti, ettei kukaan myyjistä sitä ymmärtänyt, vaikka mielestämme lausuimme sen hyvin. Sen jälkeen, kun näytimme sen kiinalaiset merkit: 2 kpl W-kirjaimia, kirjoitettuna lappeelleen ja viivat alle, niin jo ymmärsivät. Tarjalta opin tämän.

Huonekalujen verhoilusilkkiä.

Oli jo myöhäinen iltapäivä, ennen kuin ehdimme lounaalle Grepesíin. Siellä tarjoilijat olivat päiväunillaan pöytien ääressä. Kyllä meille sentään tarjoiltiin. Juuri ennen töistä paluu ruuhkaa pääsin palaamaan Pudongin puolelle ja Carrefourin kautta kotiin. Onneksi olivat toimittaneet silkin Tarjalle hotelliin perjantai päivän aikana.

Viikko on ollut niin kiireinen ettei ole ehtinyt kotona siivoamaan, ei pyykkiä pesemään, ei ole ehtinyt kampaajalle, ei mitään. Nyt täytyy vähän taas pysähtyä - jos nimittäin ehtii.