Näin sitä ollaan lumen vankina, vaikka lunta ei Suomen mittapuun mukaan ole juuri ollenkaan. Kuvatkin kaikki, värikuvat nimittäin, ovat musta-valkoisia tänään.

Ei tee mieli soutelemaan.

Ei ole kunnon talvikenkiä, ei saappaita eikä talvihattua. Kelsiturkin kaivoin ensimmäistä kertaa tänään esille, jos nyt sitten uskaltaudun ulos, edes tuohon tien toisella puolen olevaan pesulaan. Nahkakenkäni, nilkkurit, kastuvat varmaan jo sillä matkalla, ohutpohjaiset kun ovat.

Näin paljon lunta ei Suomessa ollut edes vuosi sitten jouluna.

Miten ihmeessä Onni pääsee takaisin Jiading´istä, jonne hän tänä aamuna meni. Kohtahan ne sulkevat isot elevated- tiet ja sitten on liikenne jumissa. Kun se liikenne tahtoo nyt jo takkuilla. Täällä ei nimittäin kenelläkään ole talvirenkaita eikä kuljettajilla lioin liukkaan kelin ajokokemusta. Pelottaa. Niinpä peruimme Marjan kanssa kaupungille lähdön. Taisi olla viisas ratkaisu. Kuulin, että Hainan´illakin on ollut kylmää. Toivottavasti Bankok ja Pattaya ovat lämpimiä kahden viikon kuluttua.

Maailma on tänään musta-valkoinen.

Näitä sateita on luvassa ainakin keskiviikkoon asti ja koko viikon ollaan jopa miinus-asteilla. Piti sitten tämäkin kokea, täällä ollessa, että jumissa ollaan omassa kodissa. Onneksi ruokaa riittää loppuviikkoon mainiosti. Kiittelen nyt itseäni, kun osasin olla kaukaa viisas viime perjantaina.

Tulee tässä pakollisia kotipäiviä ja se on toisaalta ihan mukava juttu. Tulee tehdyksi näitä huushollihommiakin, kun sen ayi´ n, kiinalaisen sellaisen, löytyminenkin nyt tuntuu takkuavan. Toisaalta olen nyt jo säästänyt yhden kolmasosan tai peräti puolet Tiibetin matkastani, kun olen itse toiminut ayi´na. Eikä hätä ole tämän näköinen. Itse asiassa nyt tuntuu, että en ota jatkossakaan ayi´ta kuin kerran viikossa. Säilyy oma rauha.

Onnilla on töissäkin ollut kylmää. Varsinkin Jiading´in työhuoneet ovat viikonlopun jäljiltä tosi kylmiä vain +10 astetta. Taitaa tänäänkin siellä palella ja palttoot päällä, kiinalaiseen tapaan, on työskenneltävä.

Pomeloista on tullut tänä vuonna suurta herkkuani. Mangot eivät ole yhtä hyviä, kuin viime vuonna, kun niitä nyt vihdosta viimein saimme tänne Shanghaihin.

Keittelen taas ihmekeittoani, nimittäin sitä kaalisoppaa. Ihme ja kumma, jos ei kilot ala tippua tällä menolla. Kaalisoppaa tulee kohta ulos korvistakin. Syön kyllä toisen aterian päivässä jotain muuta ruokaa, mutta yhden aterian yritän syödä keittoani. Ostin keittiövaa´an, jottaa saan mittailla syömisiäni. Heti tuli hedelmien kohdalla takapakkia. Olen syönyt pomeloita, jopa puolikkaan päivässä 578g ja sen lisäksi pari omenaa á 315g ja suositukseni olisi pari hedelmää a´100g. Niin sitä tulee huomaamatta joka asiassa syötyä liikaa kaloreita. Ehkä se keittiövaaka maksaa itsensä takaisin. Kulutukseni on näemmä tippunut ihan minimiin ja kun jatkaa syömistä samaan malliin kuin nuorena, niin näin siinä sitten käy. Oma vika.

Eilen kävelin ensimmäisen kerran rappuset alhaalta tänne omaan kerrokseemme Kerroksia tulee yhdeksän, kun 4 on välistä pois ja ykkösestä lähdetään. Tänään pitää tehdä sama juttu, vaikka henki meinaa lähteä jo 7.ssä (9)kerroksessa.

Yritystä ainakin on, kun vaan ei lopahda kesken .