Luumupuut kukkivat jo Peoples Square´lla. Viime vuonna kukkaloistoa ihailimme vasta maaliskuussa.

Tämä sydäntalvi on lukemisenkin aikaa. On mukava käpertyä kirjan kanssa sohvalle. Olen lukenut Anchee Minín mielenkiintoisen kirjan: Madame Mao´sta, Jiang Qing´istä (1919-91), tuosta Maon kolmannesta vaimosta. Julmuutensa ansiosta hänet tuomittiin kuolemaan, mutta hän teki itsemurhan sellissään sitä ennen. Madame Maon tarkoituksena ei ollut syöstä miestään vallasta, vaan periä valta hänen kuolemansa jälkeen. Siinä hän totaalisesti epäonnistui. Hänet syöstiin vallasta jo kuukausi Maon kuoleman jälkeen ja hän jäi historiaan yhdeksi kylmäverisimmistä hallitsijoitten puolisoiden joukossa. Madame Mao oli kuuluisa oopperalaulaja ja näyttelijätär. Mao taas harjoitti "kuolemattomuusharjoituksiaan" eli hänelle tuotiin Kiinan maaseudulta aina uusia neitsyeitä ja kingsengjuurta lennätettiin hänelle pohjoisilta vuorilta.

Mao Tse-Dong syntyi joulukuun 26päivänä 1893 ja hän kuoli syyskuun 9. päivänä 1976. Mielenkiintoinen lukukokemus Kiinan vallankumouksen ajoilta.

Hääkutsu tuli jo ennen joulua kaunissa Love Letter kultaisessa kuoressa.

Seuraavaksi olikin vuorossa Anne Holt´in dekkari: Kahdesti kuollut. Kirja on helppolukuinen dekkari, kertoen kuuluisan norjalaisen kokin murhatutkimuksista. Nyt pöydälläni on Kjell Westö´n: Missä kuljimme kerran. Kirja kertoo mukavasti monen suvun tarinaa Suomen historian vuosista 1905 aina talvisodan kynnykselle vuodenvaihteeseen 1938-39. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Helsinkiin ja Helsingissä asuville ja sen kaupungin hyvin tunteville, kirja on erityisen mukavaa luettavaa.

Uudesta, olympiavuodesta on tuleva vilkas hääparien rekisteröinnin kannalta. Jo vuoden ensimmäisenä päivänä 1350 paria rekisteröityi Shanghaissa mennäkseen naimisiin myöhemmin tänä vuonna. Sally Chengín ja Wang Jia´n häitä juhlimme eilen hotelli Jingjian´ssa. Molemmat ovat töissä Jiandingin tehtaalla. Kutsun häihin olimme saaneet jo hyvissä ajoin ennen joulua. Ja kuten tavallista kutsussa komeili jo hääkuva parista. Täällä onkin tapana, että hääkuvaan satsataan erityisen paljon. Sitä varten matkustetaan kauniille paikoille ja hääkuvat otetaan monta kertaa jo paljon ennen varsinaisia hääjuhlia. Hääjuhliakin saattaa olla monet. Jos hääpari on kotoisin eri paikkakunnilta, niin molempien kotipaikoilla juhlitaan ja vielä järjestetään juhlat työkavereille ja muille tutuille. Sally ja Wang Jia ovat molemmat Shanghaista kotoisin, joten voi olla, että pääsivät yksillä juhlilla.

Juhlat olivat pienet kiinalaisen mittapuun mukaan, vain 130 kutsuttua.

Hyvissä ajoin saavuimme hotelli Jinjiangín 14. kerrokseen, jossa hääpari olikin vieraita jo vastassa. Jokaisesta vieraasta otettiin kuva hääparin kanssa heti tullessa, sen jälkeen kun vieraat olivat kirjoittaneet nimensä "hääkirjaan" tai vierasluetteloon, joka oli punainen kartonkipahvi.

Ilmeisesti hääjuhlat järjestävä yritys oli koristellut salin kauniisti kukkasin ja pöydät, joihin jokaisen kohdalle oli myöskin laitettu tavan mukaan kaksi hääkaramellikoristetta.

Tällä kertaa kultaiseen sydämenmuotoiseen koriin oli karamellin lisäksi laitettu kaiken keskelle pieni nalle-kännykkäkoriste. Ja kaikki oli sidottu vaaleanpunaisella harsolla kauniiksi ruusukkeeksi. Edellisissä häissä tämän ruusukkeen keskelle olikin väsätty vaaleanpunainen ruusu.

Istuuduimme pöytiimme ja klo 18:18 seremoniamestari, nainen toivotteli kaikki häävieraat tervetulleiksi sekä kiinaksi, että englanniksi. Häämenu oli vain kiinaa, emmekä ymmärtäneet siitä tietenkään mitään. Ruokalajeja oli runsaasti ja jotenkin merellinen katkarapuineen kaloineen ja taskurapuineen. Ruoka oli kyllä hyvää ja sitä oli todella runsaasti.

Hääpari saapui saliin morsian valkoiseen hääpukuun pukeutuneena.

Asetuttuaan pöytänsä taakse esiteltiin molempien vanhemmat. Sulhasen isä piti puheen kiinaksi ja sitä ei meille tulkattu. Molemmille vanhemmille morsiuspari antoi lahjan yleisen tavan mukaan.

Sen jälkeen Yhtiön puolesta kauniin puheen piti Jukka, Jiandinjin johtaja ja hän ojensi heille myöskin yhtiön lahjan. Me muut olimme varustautuneet omine punaisine rahakuorinemme/pusseinemme, jotka ojennettiin hääparille jo sisään tultaessa.

Häälahjan suhteen täällä ei ole miettimistä, kun vain panee punaiseen sitä varten koristeltuihin pusseihin rahaa ja mielellään 888Rmb, joka on suurenmoinen onnen luku.

Oli vuorossa sormustenvaihto seremonia. Kaaso toi pienellä valkoisella tyynyllä olevat sormukset, jotka vuorotellen molemmat pujottivat toistensa sormiin. Sen jälkeen seurasi kolmikerroksen kakun leikkaus ja shamppanja lasien täyttö sekä morsiusparin yhteinen malja. Sitten seurasi sulhasen puhe, jonka hän luki paperista kuten sulhasen isäkin oli tehnyt.

Meidän muiden jatkaessa syöntiämme, morsiuspari poistui salista ruusunlehtisateessa ilmestyäkseen uudelleen, morsian uudessa puvussaan. Puku oli nyt prinsessamainen syvän turkoosin värinen. Nyt morsiuspari kävi jokaisessa pöydässä juomassa maljan kaikkien vieraitten kanssa erikseen. Maljoja juotiin punaviinilaseja kohotellen.

Vielä kerran morsian vaihtoi pukua ja nyt hänellä oli kapealinjainen kirkkaanpunainen pitkä puku.

Seurasi morsiuskimpun heitto ja siinä välissä oli jaettu vieraille lahjakasseja, jotenkin arpoen. En kyllä päässyt selville, mikä siinä oli systeeminä. Edellisissä juhlissa Onni onnistu saamaan lahjan, jonka saantiperuste oli piilotettu punainen nauha tuolissa. Silloin lahjana oli kaunis enkelisoittorasia. Nyt lahjakasseissa näytti olevan pehmoleluja.

Aivan viimeisten ruokalajien jälkeen söimme vielä "lapsenlykkykiisseliä", joka maistui aivan meidän jouluiselle rusinasopalle, mutta joukkoon oli heitetty maapahkinöitä lapsionnea tuomaan.

Häät loppuivat mukavasti puoli yhdeksään mennessä. Se täällä Kiinassa on jotenkin mukavaa, kun mitään juhlia ei pitkitetä liikaa. Ne loppuvat ajallaan.

Häihin pukeudutaan mielellään miehet punaiseen kravattiin ja naisillakin saisi olla mielellään jotain punaista. Muutoin pukeutuminen näytti olevan aika kirjavaa. Joku oli jopa risaisissa farkuissa. Näissä häissä oli järjestetty myöskin autonkuljettajille juhlat.