Eilen Minnan kanssa söimme lounaan ja ajoimme AomenLu:lle astiaostoksille. Kauppa on neljässä kerroksessa ja tarkoitettu ravintoloille ja suurkeittiöille. Sen huomaa varsinkin ylempien kerrosten isoista keittopadoista ja ravintolakeittiölaitteista. Mutta ensimmäisessä kerroksessa myydään ihan kotiin soveltuvia astiastoja. Olin käynyt siellä kerran aikaisemmin ja ostanut silloin sieltä lähinnä vain mallikappaleita.

Nyt mielessäni oli silloin ostamieni astioiden täydentäminen sarjoiksi.

Sainkin valkoisia lautasia, kuppeja, kulhoja ja vateja. Löysinpä tabletteja, lautasliinoja ja kaikkea pientä kattaukseen liittyvää. Iso laatikollinen raskasta tavaraa tuli kotiin 78 eurolla.

Sähköpostiin oli sillä aikaa tullut matkatoimistolta viesti, että kuriiri saapuu tänään hakemaan Thaimaan loman rahoja. Niinpä aamusta pirteänä nousin jo ennen klo viittä, laittelin Onnille kuudelta hyvän aamupalan. Ennen kahdeksaa säntäsin pyörälläni pankin 24 tuntia auki olevalle automaatille ja nostelin 2500 rempulan erissä matkarahat. Vielä käväisin Carrefourissa ruokaostoksilla ja ehdin hyvin kotiin ennen kuin Marjan kuski tuli minua hakemaan.

Tätä kuusta ihailemaan oli pysähtynyt joukko ihmisiä.

Tietenkin kuljettaja kääntyi BaihuaLu:lta suoraan YangaoRd:lle vaikka ei olisi saanut ja poliisit pysäyttivät auton. Luulen, että kuljettaja sai 200 rempulan sakot. Poimimme Marjan ja Paula-Maijan ja suuntasimme konsulaatin takana olevalle suutarikadulle.

Suutariliike on tuossa keskellä, Nardin liikkeen vieressä.

Liikkeen ovi oli kiinni eikä ketään sisällä. Siinä aikamme huhhailtuamme päätimme mennä valokuvaamaan HuaHaiRd:n valtaisan joulukuusen.

Sinne matkallamme saimme haaviimme muutamia erikoisia kuusia ja niinhän se 38 metrinen Shanghain korkein kuusi, seisoi kuin seisoikin kiinalaisin koristein verhoiltuna Time Squarella.

Suuntasimme automme takaisin kohti "suutarikatua". Liike olikin nyt auki. Ilmeisesti liike aukeaa vasta klo 11:00.

Tytöillä oli siellä jo sovitettavaa. Minun jaloistani piirrettiin kuva valkoiselle paperille. Innostuin tilaamaan aina haaveilemani punaiset korkokengät. En tiedä missä niitä pidän, mutta katsotaan nyt, miten ne onnistuvat. Myyjän ääni oli erikoisen kovaääninen ja hän pulputti solkenaan, enkä saanut minkäänlaista kuvaa, milloin kenkäni olisivat valmiit. Autossa Marja selvitti, että soittavat hänelle, kun pitää tulla, siis ehkä viikon kuluttua.

Hyvännäköiä talvisaappaitakin olisi ollut tarjolla.

Punaiset kengät poikivat tietenkin ketjureaktion; pitää olla punainen laukku ja siihen sopiva asu. Taitaa tulla asiaa vielä kangasmarkkinoillekin.

Koska päivä oli vasta puolessa, päätimme poiketa feikkimarkkinoille, tänne meidän puolelle kaupunkia. Paula-Maija muisti, että kotitossut Suomeen olivatkin vielä ostamatta. Olivat unohtuneet kaiken kiireen keskellä. Kontti heiltä pakataan lauantaina ja itse he muuttavat vielä sen jälkeen viikoksi hotelliin, ennen lopullista Suomeen paluuta.

Punaisiin kenkiin sopiva Cuccin pikkulaukku osui silmiini ja eikös vain siitä pitänyt kaupat hieroa.

Ennen lounasta Latinossa ostaa päräytimme kaikki vielä miehillemme Tommy Hilfigerin paitoja kaksin kappalein á 5 e. Marja kun kehui paidat hyviksi.

Lounaan söimmekin ilmaiseksi. Marjan hampurilaisessa kun sattui olemaan puunpala sisällä, niin siitä hyvästä meiltä keneltäkään ei veloitettu muuta kuin juomat. Oikein hienosti ravintola hoitele asian ja pyytele moneen kertaan anteeksi. Esimies oli vielä ovella saattamassa meitä ulos anteeksipyyntöjen kera.

Tässä eräs kuusen malli.

Nyt odottelen täällä kotona jo kuriiria saapuvaksi. Huomenna meidän pitäisi mennä naisten kanssa Chibaon vesikaupunkiin, mutta jos sataa, niin ehkä siirrämme menomme toiseen päivään.