Edessämme on vain 1,5 tunnin lento Kajurahosta Varanasiin. Varanas on yksi maailman vanhimpia kaupunkeja ja siellä asuu n. 4 miljoonaa ihmistä. Lento on myöhässä pari tuntia, joten kiirettä pitää Varanasissa hotelliin majoittumisen ja Ganges-joen aarti - auringonlaskun seremoniaan ehtimisen kanssa. Uusi opas kuljettaa meitä välillä kädestä pitäen kaaosmaisen liikenteen seassa. Pimentyvässä illassa yritämme varoa astumasta joka puolella oleviin tuoreisiin ja vähän kuivaneimpiin lehmänlantakasoihin. Auton jouduimme jättämään kauemmaksi joenrannasta.

Illan jo pimennyttyä, emme kameroinemme pysty oikein enää kuvaamaan.

Ihmismeri virtaa kohti rantaa. Ostamme kynttilöin ja kukin koristellut lautaset, päästääksemme ne Gangesin hämärtyvään veteen. Seremonia on jo alkanut, kun nousemme muiden turistien tavoin veneeseemme, seurataksemme vedestä käsin pappien rannalla toimittamaa äänekästä seremoniaa; eri suuntaa kumarteluja, kellojen kilkatusta, rummutusta ja laulumaista puhetta, josta emme ymmärrä mitään.

Pyhiinvaeltajia saapuu vuosittain suurin joukoin Varanasin pyhään kaupunkiin. Nämä munkit tulivat Thaimaasta.

Näytelmä toistuu Gangesilla joka aamu ja ilta kymmenien tuhansien paikallisten asukkaiden ja turistien todistaessa näytelmää. Varanasi on hindujen pyhiinvaelluskohde ja jokainen hindu toivoo voivansa edes kerran elämässään puhdistautua pyhän Ganges-joen vedessä. Nykyisin joki on kolibakteerien saastuttama. Liekö osansa sillä, että kuoltuaan kaikki pyhät miehet ja pyhät lehmät, samoin kuin pienet lapset, odottavat äidit, spitaaliset sekä käärmeen puremat heitetään virtaan polttamatta, vain suurikokoinen kivi painolastinaan.

Saman joen rannalla toimivat ammattipesijät. Ei tehnyt mieli laittaa pesulaan yhtäkään vaatekappaletta.

Hotellissa nautitun illallisen jälkeen paneudumme pehkuihin valmiina aikaiseen ylösnousuun ennen klo 5:ttä. Aamuhämärissä laskeudumme kiviportaita meitä odottavaan veneeseen seurataksemme hindujen puhdistautumisriittejä pyhässä Gangessissa. Kylpijät tuovat uhrilahjansa nousevalle auringolle. Kolmen kilometrin matkalla on laitureita ja kiviportaita, osa niistä toimivat ruumiinpolttopaikkoina.

Naiset kylpevät omissa ryhmissään ja kuten kuvasta näkyy: veteen mennään vaatteet päällä. Tosin näimme, että heillä oli mukanaan kuivat vaatteet, jotka he näppärästi vaihtoivat rannalla.

Monilla hallitsijoilla on palatsinsa Gangesin rannalla mm. Nepalilla.

Varsinaista polttoaluetta emme saaneet kuvata, koska siellä oli seremoniat käynnissä.

Ruumiita tuodaan Varanasiin poltettavaksi kaikkialta Intiasta, joten polttaminen on lähes ympärivuorokautista. Yhden ruumiin polttamiseen tarvitaan 200-300 kg puuta, joista halvin, sekapuu, maksaa 200 rupiaa kg. Saamme seurata , mutta emme kuvata, ruumiinpolttoa sen eri vaiheissaan. Vieressä on talorahjä, johon jotkut ovat tulleet odottamaan kuolemaansa, toivoen, että joku polttaisi heidän ruumiinsa ja heittäisi  tuhkan Gangesiin. Polttoseremonioitten esittelyillä kustannetaankin näitten varattomien ruumiinpolttajaiset keräämällä "vapaaehtoinen" puukilo-maksu. Palaamme hotelliimme kapeitten kujien kautta, toivoen, ettei pyhä lehmä etuoikeuksineen astele vastaamme kaikkein kapeimmilla kujilla.

Täällä buddhismin syntysijoilla saamme kuulla ja nähdä seinämaalauksin Buddhan tarinan.

Varanasi on myös buddhalaisuuden keskus. Siddhartha Gautama, joka eli ja vaikutta noin 500 vuotta ennen Kristusta, syntyi kuninkaanpojaksi. Hän luopui kaikista rikkauksistaan ja lähti varkain yöllä kotoa, jättäen vaimonsa ja juuri syntyneen esikoisensa. Buddha vaikutti juuri Varanasissa, jossa hän puun alla meditoiden etsi ja saavutti valaistumisen ja piti siellä myös ensimmäiset opetuksensa. Paikka tunnetaan nimellä Sarnath Dhamek Stupa. Paikalle syntyi 1500 munkin pienoiskaupunki, jonka rauniot ovat yhä nähtävissä. Buddhan elämää esitellään vieressä sijaitsevassa Arkeologisessa museossa.

Vielä ehdimme poiketa paikallisessa silkkitehtaassa, jossa  yksi viidestä silkinkujaperheestä koko Intiassa: isosiä, isä ja poika, täysin ulkomuistista kutovat hienointa silkkiä vain 3 cm päivässä. Ei ihme että varsinkin käsinkudottu silkki maksaa. Täällä Kiinassa olemme nähneet jo koneellista sekä reikäkortein ohjelmoitua kutomista.

Kutominen tapahtuu nurjalta puolelta ja isoisä, 75v on avainasemassa. Kun hän kuolee, ei tälläkään tehtaalla ole enää kasikudontaan jatkajaa. Nuoria työ ei kiinosta.

Aivan suotta ei ole sanottu, että Varanas´ia ei voi kuvata se täytyy itse kokea.

Lounaan jälkeen matkasimme jälleen lentokentälle odottamaan Delhin konetta.