Delhin konetta saimmekin notkua Varanas´in ruppaisella lentokentällä odottamassa kuutisen tuntia. Kahteen eri otteeseen söimme lentoyhtiön tarjoamat voileivät coca colalla. Monen tunnin myöhästymisestä johtuen missasimme Delhissä illallisen ja painuimme suoraan nukkumaan.

Vanhan delhin kaduilla äkkäsimme Nokian kännykkäliikkeen. Kaikilla oppaillammekin näytti nokialainen olevan.

Heti aamiaisen jälkeen teimme kiertoajelun Uuden Delhin puolella. Delhi jakautuu uuteen ja vanhaan osaa. Asukkaita siellä on nykyisin lähes saman verran kuin täällä Shanghaissa eli 18 miljoonaa. Vanha Delhi on muslimien perustama ja islamilaisen Intian pääkaupunki 1600 ja 1800 luvuilla. Uusi Delhi edustaa brittiläisen imperiumin historiaa leveine katuineen, puistoineen ja suihkulähteineen. Hämmästyimme, kun kuulimme, että Delhin korkein rakennus on vain 24 kerroksinen ja metrolinjoja siellä on 3 kpl ja nekin aika uusia.

Tuc tuc´it olivat sen verran siistiytyneet, että olivat kaikki saman värisiä ja kuljettjilla oli samanlaiset ajoasut.

Näimme parlamenttitalon, presidentin palatsin, Rajpathín 2 km pitkän kadunpätkän, joka kulkee presidentin palatsista kohti Intian porttia. Se on muistomerkki sodassa kaatuneille sotilaille, joiden nimet 85000 kpl on kaiverrettu muistomerkkiin. Katua reunusta puisto, johon ihmiset kokoontuvat iltaisin viettämään aikaansa ja seuraamaan 26.tammikuuta tasavaltalaispäivän juhlaparaatia.

Vanhan kaupungin puolella poikkesimme sisään Jama Masjid moskeijaan ja sen suurelle aukiolle, joka puluineen toi elävästi mieleen Pyhän Marcuksen torin Venetsiassa.

Siellä paljain jaloin tallustimme, pulun ulosteita väistellen ja saimme nähdä myös islaminuskoisten pyhiä kirjoja, jotka avataan ja luetaan takakannesta lähtien. Moskeijan rakennutti aikoinaan Jehanin shaahi ja se valmistui v. 1644.

Delhin osuuteen meillä kuului monia temppeleitä;

Lotus Temppeli,

johon oli jatkuva ihmisvirta , ja jossa piti olla aivan hiljaa eikä saanut kuvata. Temppeli on tarkoitettu kaikille, jotka sinne vain haluavat tulla hiljentymään.

Sieltä ajoimme Iscon Temppeliin,

joka on Krisna - yhdyskunnan keskuspaikka Delhissä.

Aamupäivällä ennen kuin nautimme lounasta Paikallisessa kiinalaisessa Mandariini ravintolassa poikkesimme

Mahadma (maha=suuri, atma=sielu) Ganthi´n kotitaloon,

josta oli tehty museo. Vaikka en ole elänytkään silloin, kun Mahadma Ganthi kuoli, muistan hyvin nähneeni paljon kuvia hänen vaatimattomuudestaan. Siitä, että hän mm. aina käveli paljain jaloin, itse tekemässään intialaisessa kaavussa ja kuoli omiensa keskuudessa sala-ampujan luodista sydämeen v. 1948. Ganthi oli lakimies, eikä siinä ammatissaan pärjännyt, vaan tunnetaan Intian itsenäisyystaistelijana, aseettomana ja väkivallattomana sellaisena.

Kauniiksi lopuksi Intian matkallemme poikkesimme vielä Hindu-temppeliin, jossa pappi siunasi meidät ja poistuimme sieltä punainen merkki otsassamme.

Illallista nautimme tyypillisessä intialaisessa ravintolassa, mutta hienosto korttelissa. Aamuyön konetta odottelimme tuntihotellissa, jossa ei edes nimiämme kysytty, Vanhan Delhin puolella.

Vielä kerran Indira Ganthin lentokentällä saimme läpikäydä uskomattoman monia turvatarkastuksia. Terroriuhka oli ilmeisesti todellinen,

koska varoittavia tauluja ja tekstejä näimme junassa ja mm. Krisna temppelin ulkopuolella.

Intia ei halua olla edes Pakistanin kanssa samassa ajassa, sen vuoksi aikaero Shanghaihin on 2,5 tuntia.