On se vaan ihanaa, että sitä osaa vielä nauttia niinkin yksinkertaisista asioista, kuin siitä, että saa suoraan ovesta painella paljain varpain nurmikolle, että saa levittää pyykit ulos kuivamaan, mankeloida ja silittää ne saman tien, että voi puistella petivaatteet ja matot ulkona, että voi pestä auton omassa pihassa, käynnistää ruohonleikkurin ja tuntea tuoreen heinän tuoksun, voi polttaa roskat omassa pihatakassa, nyppiä rikkaruohoja sieltä täältä niin, että kynnenaluset ovat mustana ja Shanghain kynsihuollot ovat tipotiessään.

Lutakon satamassa risteilyn lähtötunnelmissa. Risteilyalus taustalla.

Ilmat eivät ole olleet mitään lämpimiä. Ainakin minä palelin sandaaleissani paljaine varpaineni niin, että piti lähteä kenkäkauppaan. Onneksi löysin hyviä kenkiä. Kauppias oli onnessaan, kun sai myytyä minulle 5 kenkäparit.

Ihana oli päästä yrittäjänaisten kanssa Päijänteelle risteilylle. Vaikka ilma ei ollutkaan aivan lämpimin, mutta ah ne tutut salmet ja saaret, joista niin usein omalla veneellämme ajellessa olemme ihailleet. Mukanamme oli oikea pohjois-Päijänteen tietopankki, Eeva, joka osasi selvittää meille, kuka missäkin mökissä asui ja oli asunut ja kenelle mökki nyt kuului. Söimme ja nautimme toistemme seurasta. Olin saanut Pian, Henrin ja Jarkon mukaan risteilylle.

Jarkon kanssa pääsimme Rean ohjaamoon jututtamaan kapteenia.

Kiitoksia vaan kaikille yrittäjänaisille ja Kiinankävijöille mukavasta illasta.

Mahduttiinpas samaan kuvaan. Jarkko harjoitteli kuvan ottoa.

Muutoin päivät ovat kuluneet tavaroita rahdatessa uuteen rivitaloon. Hirveää hommaa, kun pitää valita koko elämän aikana kerääntyneistä pienistä ja suurista esineistä, minkä ottaa mukaan ja minkä jättää. Onneksi niin vähän mahtuu mukaan. Paljosta pitää luopua. Toivottavasti osaan luopua oikeista tavaroista. En ole vielä päässyt nukkumaan yhtään yötä uudessa kodissa. Kunhan saan sinne sängyn, niin sitten voisin jo asettua sinne. Onhan siellä jo astiat ja vaatteet ja pikkuhiljaa sinne on kantautunut kaikenlaista pientä, mitä tila-autossani olen voinut kuljettaa. Eilen löysin sieltä lattialämmityksen. En vain tiedä, mitkä lattiat sillä lämpenee. Illalla laitoin sen päälle, enköhän tänään tunne mihin se vaikuttaa.

Kappale kauneinta Suomea.

Hurjaa sanoa, mutta asunto on ostettu vähän kiireessä, ilman lähempää tutustumista. Hyvältä se kuitenkin vaikuttaa ja siistiltä. Mielenkiintoista oli myöskin seurata millainen piha sieltä lumen alta paljastui. Hirveän täyteen se pieni piha on istutettu, omena ja marjapensaista lähtien. Kunhan saan puolimetriset rikkaruohot kitkettyä niin näen, miltä se näyttää.

Nyt olen touhunnut lähinnä Pian perheen huushollissa, että saisimme hänen tavaransa jotenkin edes paikoilleen. Jarkko varmaankin olisi mielissään, kun mummi muuttaisi nukkumasta hänen huoneestaan. Hän ei nyt mahdu sinne edes leikkimään, kun olen leväyttänyt hänen pieneen huoneeseensa vuodesohvan.

Maanantaista olen valmistautunut aloittamaan kolmen viikon työputken. Se onkin ihan mukavaa pitkästä aikaa. Uskomatonta, miten nopeasti kaikki työasiat palautuvatkaan mieleen. Ensin tuntui, että en osaa edes kassakonetta käyttää. Nyt, kun olen muutaman tunnin tänään täällä päivystänyt, tämä tuntuu jo aivan tutulta.

Hyvää Juhannusta kaikille. Minä menen Orvokin ja Juhan kanssa heille mökkivierailulle saunomaan ja uimaan???