Perjantaipäivä meni tinkaan kangasmarkkinoita Minnan kanssa tutkaillessa. Emme ehtineet syömään, ei juomaan koko päivänä. Juuri ehdin tuoda auton neljäksi kotiin, että Cao ehti Onnia hakemaan. Oli niin paljon taas uutta nähtävää siellä markkinoilla, uusia malleja ja uusia kuoseja.

Lauantaina päätimme sitten Onnin kanssa lähteä etsimään sitä uutta hautausmaata, jonka kuulimme olevan täällä Pudong´n puolella. Sen pitäisi sijaita lentokentästä etelään. Niinpä suuntasimme lentokentälle vievää tietä ja sieltä edelleen Villieläin puistoon vievää tietä. Onneksi muistin reitin hyvin.

Tämän lähemmäksi merta emme päässeet, vaikka tie näytti jatkuvan. Horisontissa näkyivät jo laivojen yläosat.

Päätimme suunnata kohti etelässä olevaa merta, kohti Donghai siltaa. Meri ei kuitenkaan tullut vastaan, vaan tuli portti, josta emme päässeet enää eteenpäin. Tulimme jonkinlaiseen auto ja matkustaja terminaaliin, joka oli kuitenkin tyhjä rakennus. Kaukaisuudessa häämötti suurten rahtilaivojen yläosat. Uutta komeaa 30 km pitkää Donghain siltaakaan emme nähneet. Kuulin tänään, ettei sinne sillalle pääsekään kuin lupalapun kanssa. Olisin halunnut kuitenkin kuvata sen. No, ehkä joskus myöhemmin.

Ajoimme upeaa uutta Di Shui Lake´iä kiertävää tietä.

Päätimme ajaa mahdollisimman lähellä merta kohti pohjoista ja Pudong´n lentokenttää. Sieltä pitäisi etsimämme hautausmaankin tulla vastaa. Näimme uuden Logistiikka Park´in - valtavan rahtausalueen. Tulimme aivan uusille leveille teille, jotka olivat täysin rakennetut tienvarsi-istutuksia myöten, mutta ei ainoatakaan autoa tullut vastaamme ja olimme sentään Shanghain alueella. Tulimme Di Shui järvelle, jonka ympärille on muodostumassa yksi Shanghain suurimmista, 5 milj. asukkaan, satelliittikaupunki. Järven rantoja, siis tekojärven, oli jo suurelta osin rakennettu. Rannat oli betonilla päällystetty, valtavia viheralueita, tyypillistä kiinalaista. Pääsimme ajamaan järven ympäri ja sen yhdellä laidalla olikin esittely ja kuvia, millainen alueesta loppujen lopuksi tulisi. Pari ruppasta risteilyjä tekevää laivaakin oli laiturissa ja joitakin kiinalaisia tutustumassa alueeseen.

Di Shui Lake ja sen rantarakentamista. Järjen ympärille muodostuu valtava ympyrän muotoinen kaupunki.

Jatkoimme matkaamme aina vaan mahdollisimman lähellä merenrantaa, jota ei kuitenkaan näkynyt. Jostain syystä pääsy meren tuntumaan oli estetty. Jouduimme välillä tosi kapeille teille, jossa ihmiset touhusivat omia askareitaan ja mm. vehnää oli levitetty tielle ja jouduimme ajamaa sen yli. Tuli aivan Xian´in ajat mieleen.

Liekö vehnänolkia tiellä. Yli oli pakko ajaa ja niin näyttivät muutkin tekevän.

Päädyimme tuulimyllyjen maailmaan. Niitä oli pitkin rantaviivaa kymmenittäin ja siellä oli myös tuulimyllymuseo.

Miettineekö mies Golfin peluun aloittaamista Bin Hai Golf Club´in rappusilla viheriöille katsoessaan.

Näimme Bin Hai Golf Club´n mainoksen ja päätimme mennä sinne myöhäiselle lounaalle. Klubirakennus olikin komea pytinki ja ravintolassa siellä oli buffet-lounas tarjolla. Näköala kuistilta avautui kauniille viheriöille. Pelaajiakin näytti olevan jokunen, vaikka kenttä on aika syrjäisessä paikassa.

Ajoimme reippaasti sisään hautausmaan postista.

Meillä ei ollut aikaa jäädä sen pitempää istuksimaan ja ihailemaan maisemia, kun hautausmaa oli vielä löytymättä. Välillä tuli jo uskon puute, kun tiesin lentokentän jo lähestyvän. Vihdoin kuitenkin näin vilaukselta aukealla pellolla hautakiviä ja ei kun u-käännöstä tekemään ja takaisin. Hautausmaalle veikin upea portti, jossa vartija pysäytti automme ja kysyi kiinaksi ilmeisesti, mitä asiaa meillä oli. Alueella ei näyttänyt olevan ketään muita kuin joitakin työmiehiä. Osasin kiinaksi sanoa, että haluamme vain katsella ja niin hän viittasi meitä jatkamaan matkaa.

Päällimmäisen kahden laatan alla näytti olevan paikat kahdelle uurnalle. Joten tarvittaessa kivi vain syrjään ja uurna sisään, ei mitään kaivamista, todella siistiä. Pienet leijonat vartioivat jokaista hautapaikkaa.

Pysäköimme automme ja suuntasimme kulkumme kohti hautakivialuetta. Siltä osin alue oli kauniiksi laitettu. Täysin betoniset hautapaikat olivat suurimmaksi osaksi vielä tyhjiä. Hautapaikat näyttivät olevan uurnapaikkoja ja ilmeisesti niitä uusia pienempiä uurnapaikkoja. Shanghaissa kuten muuallakin alkaa olla huutava pula hautapaikoista, niinpä kaikki ihmiset tuhkataan ja uurnapaikatkin on pienennetty minimiin maan säästämiseksi. Lisäksi on otettu käyttöön merihautaukset. Ihmisiä viedään muutaman kerran vuodessa sankoin joukoin merelle, jonne tuhkat sirotellaan.

Tässä kuvassa näkyvätkin nuo uurnien paikat. Varsinaisen taulukiven istutusalusta näyttää olevan myös aika erikoinen.

Melkein kaikissa käytössä olevissa hautakivissä oli kuva vainajasta ja kuolinaika on usein kaiverrettu keltaisella maalilla (ei kullalla) ja syntymäaika punaisella. Useissa hautakivissä näytti olevan pelkkä punainen päivämäärä josta päättelimme, että hautapaikka oli varattu jollekin, vielä elossa olevalle ja hänen nimensä oli siihen jo syntymäaikoineen kaiverrettu valmiiksi. Meillä ainakaan Jyväskylässä ei enää saa etukäteen laittaa kenenkään tietoja hautakiveen.

Yhden ainoan ristillä varustetun hautakiven näimme täällä. Varsinaiset taulukivet näyttivät olevan hieman eri laisia ja kokoisia eri "kortteleissa".

Hautapaikat olivat kaikki samanlaisia, kahden uurnan paikkoja ja muuttuivat hieman kortteleittain. Näytti olevan käytäntö, että hautakivetkin ovat samanlaisia. Tuleekohan nekin hautapaikan mukana? Harmi, kun ei ollut ketään, jolta kysyä. Joillekin haudoille oli tuotu tekokukkia ja ruokaa. Ketään ihmisiä, siis omaisia ei näyttänyt siellä olevan. Vartija käveli perässämme vähän kauempana. Varmaankin hän ihmetteli, miksi olimme tulleet ja mikä meitä siellä kiinnosti.

Alueella oli suuri rakennus. Päättelimme sen olevan jonkinlaisen seremoniarakennuksen. Piippua siinä ei ollut, joten ei kai se krematoriokaan ollut.

Alue on valtava. Aivan kuvan oikeassa yläreunassa oleva pieni alue on vasta otettu käyttöön. Ehkä jo vuoden kuluttua alue näyttää aivan erilaiselta.

Yhtään hautaustoimistoa en ole sattunut täällä näkemään, mutta kysyttyäni asiaa kiinan opettajaltani, en ihmettele. Hautaustoimistot ovat keskittyneet täällä yhdelle kadulle. Täytyypä mennä joskus sinne tutustumaan. Hautaus on täällä kallista touhua. Vainajan matkasta tuonpuoleiseen halutaan tehdä mahdollisimman hyvä. Kaikki maallinen omaisuus, paperisena, laitetaan hänelle mukaan ja hautajaisissa ei kitsastella. Mitä arvostetumpi henkilö, sen komeammat hautajaiset. Mutta miten kaikki toimii ja tapahtuu, sen haluaisin vielä joskus tietää.