Niinhän siinä sitten kävi, että naisten hemmottelupäivä piti perua minun osaltani. Kävimme molemmat lääkärissä, saimme antibioottikuurit, yskänlääkettä ja jotain kurkkua desinfioivaa. Vielä eilen oli Onnilla kuumetta, eikä siis tänäänkään töihin.
Aamulla ennen lähtöni olin saanut sähköpostiini suruviestin. Serkkuni Lieksassa oli joutunut oman sonnilauman ruhjomaksi ja menehtyi. Juuri viimekesän sukukokousmatkalla vasta hänet opin tuntemaankin. Todella järkyttävää. Toivottavasti hänen puolisonsa ja lapsensa jaksavat sekä Maija-täti. Osanottoni heille.
Uskaltauduin siis Wuxin matkalle. Starttasimme aamulla 7.30 pihastamme. Ilma oli jäätävän kylmä ja toppatakit olivat tarpeen. Kaksi tuntia autossa köröteltyämme olimme vihdoin Metson toimistolla, josta saimme "misun oppaaksemme.
Erikoiset "sormi-tolpat" kadun varressa.
Hän halusi ehdottomasti näyttää meille Kiinan toiseksi suurimman järvialueen. Vähän ensin ajattelimme, että näitä järviä nyt on nähty kotimaassa ihan tarpeeksi. Täällä Kiinassa se on kuitenkin harvinaista herkkua ja Wuxi on erityisen ylpeä omasta järvestään. Olihan alue kaunis eikä varmaan kauneimmillaan tähän aikaan vuodesta, mutta kaikesta saattoi aistia, miten ihanaa ja puhdasta siellä olisi, kun kasvit olivat voimissaan. Oli kaarisiltoja, huvimajoja, teehuoneita, ravintoloita, bambumetsiköitä ja kaikenlaisia veden päälle rakennettuja siltoja .
Kauniita näkymiä riitti yksi toisensa perään.
Olimme etukäteen kuulleet, että Wuxissa on n. 5 milj. asukasta. Kaupunki oli aivan erilainen kuin Shanghai. Talot matalia ja ihmiset enemmän maalaismaisia ja minusta vanhoja ihmisiä näkyi enemmän. Erityisesti eräs kaupungin puistoista näytti olevan heidän kokoontumispaikkansa. Siellä he istuivat penkeillä seurustellen, tanssien musiikin tahdissa, pelaten ja kisaillen.
Vanhuspuisto.
Lounaalla kävimme kaupungin kuuluisassa dumbling-paikassa. Oppaamme opastuksella tilasimmekin paljon erilaisia annoksia ja vielä tahdoimme nuudelia lisäksi. Ja niinhän siinä sitten kävi, että ruokaa oli tosi paljon ja "misu" sai ison kassillisen tähteitä kotiin vietäväksi.
Vähän aikaa ostoskorttelissa kierrettyämme halusimme vielä kahville ja tietenkin Starbucks löytyi tästäkin ostoskeskuksessa.
Kunniotettu herra Xue Funcheng.
Jälleen auton kyytiin ja kohti erästä vanhaa Xue Fucheng´in muinaista residenssiä. Kukaan meistä ei muistanut kuulleensakaan moisesta miehestä, mutta kuulimme, että hän oli ollut edistysmielinen ja tuonut kaikenlaisia uudistuksia ja jopa länsimaalaisia tuulahduksia kaupunkiin. Alue oli suuri monine sisäpihoineen ja huoneineen. Jälleen ei voinut kuin ihmetellä, miten ne ihmiset ovat tarenneet sellaisissa kivilattiahuoneissa, joissa ei ole lämmitystä ja joka paikka hohkasi kylmyyttä. Kynnykset olivat tietenkin taas korkeat, etteivät paholaiset päässeet sisään. Erilaisia kuvakulmia ja maisemia tuli esiin joka käänteessä. Tämähän on tärkeää kiinalaisille. Joskus he ihmettelevät meitä länsimaalaisia, miksi haluamme nähdä jonkun kauniin talon toiseltakin puolelta, kun se kerran on sieltä aivan samanlainen kuin tältäkin puolelta. Selitä siinä sitten miksi.
Tässä eräs residenssin hienoista näkymistä.
Saimme kuulla kuorolauluakin, kun 79 vuotiaat miehet harjoittelivat esitystään. Kovasti ihmettelimme vain heidän nuotti/sana –vihkojaan.
Saisitteko itse tästä selvää.
Laululava oli taas kerran rakennettu veden päälle akustiikan parantamiseksi..
Kävimme vielä aitokiinalaisilla markkinoilla, jotka olivat vanhan bagodan alueella. Alue oli tosi likainen ja suttuinen. Mia taisi löytää taulun ja morsiusparin kynttilänjalat, Minna kaksi isoa puettua posliinipää-nukkea 3,8 euroa kpl ja muutaman ovikoristeen. Minä ostin kiinalaisen astrologisen kalenteri-kompassin ja liikkeelleni hyllykön enkeleille.
Alueella oli kaunis kukkatori, jossa kauniita suihkulähteitä ja kala-allas/kukkamaljakoita ym. ym.
Vanha Bagoda ja Mc Donald´s sulassa sovussa vierekkäin
Haimme Aten toimistolta suuntasimme kohti huonekaluliikkeitä, jotka olimme bongannet tulomatkalla. Emmekös vain olleetkin siellä 15 min yli viiden ne olivat sulkeutuneet viideltä.
No ei muuta kuin kotimatkalle ja yli kahden tunnin ajomatka edessä. Matkalla näimme näyn, jossa moottoritiellä kaksi autoa roihusivat ilmiliekeissä. Ettei vain toinen autoista olisi peruuttanut kääntyäkseen juuri ohi ajamaansa ramppiin. Ainakin se olisi hyvin todennäköistä. Toivoimme vain ohi ajaessamme, etteivät ne räjähdä päällemme. Poliisi oli jo saapunut paikalle ja uhreista meille ei jäänyt minkäänlaista kuvaa.
Puoli kahdeksan maissa saavuimme kotiin. Oli jo pilkkosen pimeää ja taisi vähän raukaista kokopäiväinen ulkonaolo.Ainakin tällaisesta pitkästä päivästä kuuluisi saada ylityökorvaus. Kukahan sen maksaisi meikäläiselle. Täytyy koettaa josko Onni.
