Vasta viime tiistai-iltana olin Onnin työnantajan järjestämillä illallisilla. Ne oli järjestetty meille uusille tulokkaille tai oikeammin meille puolisoille. Työnantaja halusi varmistaa, että meillä täällä kaikki sujuu ja pidämme huolen toisistamme.

"Viherkasvimyymälä" aivan kotimme nurkilla.

Kokemuksia siitäkin on, että puoliso ja muu perhe ei ole sopeutunut ja työrupeama on sen tähden jouduttu keskeyttämään. Olen huomannut, että täällä pitää olla itse hyvin aktiivinen ja ottaa yhteyttä muihin ihmisiin sekä ulkomaisiin että muihin suomalaisiin. Jos jää kotiinsa nököttämään, kyllä suru tulee puseroon hyvin äkkiä. Miehillä on täällä niin kiire, että on turha odottaa, että he joutaisivat meitä viihdyttämään ja keksimään tekemistä. Täällä on itse itseänsä viihdytettävä ja keksittävä tekemisensä. Ei auta jäädä neljän seinän sisälle.

Itse huomasin tänne tultuani, miten tärkeää on saada heti kontakti "vanhoihin" täällä olijoihin. Saada heiltä alussa kaikki mahdollinen tieto, miten asettuminen ja eläminen täällä lähtee käyntiin. Kiitos kaikille teille, jotka minuakin olette kärsivällisesti opastaneet.

Eilen illalla oli taas vuoro hyvästellä aviopari, joka on ollut täällä jo 6 vuotta. Siitä 5 vuotta Xian´issa ja viimeinen vuosi täällä Shanghain liepeillä. Ennan kaikkea huomasin, että varmaankin heillä on parisuhde vain lujittunut tämän yhteisen kokemuksen myötä. Näyttivät kovasti tasapainoisilta ja tyytyväisiltä. Tyytyväisiltä täällä vietettyihin vuosiin ja tyytyväisiltä paluuseensa kotiin. Ajattelin, että josko mekin jokus sitten paluun aikana voisimme näyttää ulos samaa tyytyväisyyttä kuin he nyt.

Kiinalaisen pyöreän pöydän ääressä jokaisella on tasavertainen paikka.

Juhlat oli järjestetty Mr. Ungle Ravintolaan lähelle Shanghain Stadionia. Koska tie näytti selvältä päätimme ajaa sinne itse. Uumoilin ravintolan olevan amerikkalaisen, mutta osoittautuikin, että olimme aivan kiinalaisessa ravintolassa. Meitä oli suuren, suuremman kuin milloinkaan olen nähnyt, pyöreän pöydän ääressä 15 henkilöä. Jopa keskellä oleva pyörivä osuus oli ainakin kaksi metriä halkisijaltaan. Oli mukava minunkin tavata muita suomalaisia, sellaisia, joita Onni tapaa lähes päivittäin, mutta minä en ollut heitä vielä tavannut. Suurin osa oli Jiandingistä, Shanghaista n. 30-40 km pohjoiseen. Monet heistä asuivatkin siellä päin, joten en ollut heitä senkään vuoksi tavannut. Mukana oli myös muutama vasta Shanghaihin asettumassa oleva pariskunta.

Ilta oli mukavan letkeä, puheita pidettiin lähtijöille, lahjoja annettiin. Hyvää ruokaa tuotiin pöytään jatkuvana virtana ja kaikki oli hyvää. Oli kanaa, kalaa, äyriäisiä, monenlaista muuta lihaa, vihanneksia, hedelmiä, keittoja. Kylmää ja lämmintä, suolaista ja makeaa, hapanta ja imelää kuten kiinalaiseen tapaan kuuluu. Kaikkein omituisin ruoka taisi illalla olla leivitetty skorpiooni.

Kiinalainen tapa nostella maljoja selvisi minulle eilen. Kukaan ei juo yksin - koskaan, aina nostetaan malja jollekin asialle, ihmiselle ja vain nämä kyseiset henkilöt juovat silloin. Yhteisten maljojen yhteydessä kopautetaan kolmasti keskellä olevaan lasilevyyn, ennen kuin lasi kohotetaan huulille. Valitettavasti mukavat kilaukset jäivät eilen kuulumatta, kun lasilevy oli peitetty liinalla.

Kiinalaisessa juhlimistavassa on tosi mukavaa, että ne loppuvat aikanaan eli eilisetkin juhlat klo 21.00. Täällä ravintolatkin sulkeutuvat lähes poikkeuksetta viimeistään klo 22. Ruokailemaan mennään yleensä ajoissa ja ruokailu lopetetaan ajoissa. Kaikki sen tietävät ja toimivat sen mukaan.

Yöeläjiä varten on tietenkin kaupungissa erikseen yökerhot.

Mukava oli tänä aamuna juoda parvekkeella aamukahvia, ilman pääsärkyä tai muutenkaan huonoa oloa. Ilma on edelleen lämmin + 27oC. Tuntuu hassulta, että Suomessa jo hiihdetään, kuten Anna-Liisa kertoi meilissään tänään.