Palaankin vielä tänään kirjoittamaan. Olemme Landlordin = vuokraisäntä  kanssa meilailleet ja jo sopineet yhteisestä illallisesta, sitten kun Pian perhe saapuu tänne. Ensin hän ehdotti, että viettäisimme yhdessä Moon Day´tä, mutta kun se minun tietojeni mukaan on tänä vuonna lokakuun 6. päivänä (kiinalaisten vapaapäivä)ja silloin Pia on jo lähtenyt täältä pois. Olemme sopineet siis illallisen 23.9. Hän lupasi ilmoittaa ravintolan ja antaa ajo-ohjeet. Toivottavasti tulevat vähän selkeämmät ohjeet kuin edellisellä kerralla. Nimittäin silloin pyörimme etsimässä sitä paikkaa ja jouduimme moneen kertaan soittelemaan ohjeita tien päältä. Sanna ja Henry olivat silloin täällä meidän vieraina ja osittain heidän kunniakseen illalliset järjestettiinkin.

Autolla vain sekaan.

Tämä kiinalainen liikenne on kyllä ollut alussa aika sekavaa. Viime Pääsiäisen jälkeen mieheni sai kiinalaisen ajokortin ja sen jälkeen emme ole viikonloppuisin emmekä iltaisin käyttäneet autonkuljettajan palveluksia kuin jossain poikkeustapauksissa. Ajokorttia ei normaalisti saa näin nopeassa aikataulussa, mutta työnantajan myötävaikutuksella se onnistuu. Kokeeseen kuului sata kirjallista kysymystä. jotka tulevat tietokoneelle ja niihin pitää osata vastata muistaakseni 90% oikein ja 40min´ssa. Valokuva otetaan siellä paikan päällä, samoin tehdään lääkärintarkastus ja uuden ajokortin saa heti käteensä. Siinä mielessä vähän sutjakkaampaa kuin meillä Suomessa.

10-kaistainen tie ei ole harvinaisuus.

Heti tietenkin seuraavana viikonloppuna lähdimme testailemaan liikenteessä selviytymistä. Sen huomasimme heti, etteivät mitkään liikennesäännöt koske kiinalaisia.

Vastaantulijan kaistaa saa tulla, eikä väistää tarvitse, kunhan tööttää merkiksi. Muutoinkin äänitorven käyttö on täällä näköjään merkinantoväline, jonka jälkeen saakin ajaa miten sattuu. Jalankulkijoita ei väistellä edes suojateillä. Auto tuntuu olevan täällä kaiken yläpuolella. Jalankulkijana ja pyöräilijänä tuntee melkein nahoissaan, kun autot pyyhkivät pölynsä sinun kupeisiisi.

Teitten viitoituksen lukeminen onkin ollut sellainen taiteenlaji, että siinä on ollut oppimista. Viitat, kun ilmaisevat, mihin tätä tietä pääsee. Tai mille samansuuntaiselle (jossain kauempana olevalle) kadulle pääset, kun käännyt seuraavasta risteyksestä.

Kartan lukijana täytyy siis hallita koko laajempi kokonaisuus, että ehtisi nähdä, mille kaukana olevalle tielle nyt käännytään. Katujen nimetkin kun ovat äkistään niin samannäköisiä, joku y tai o kirjain vaihtuu, ja ollaankin aivan hakosalla.

Jos haluat tietää, mikä se seuraava poikkikatu nyt onkaan, niin tien nimi on kaukana risteyksestä ja varsinkin näin kesäaikaan puiden ja puskien peittämä. Ovat muutoinkin niin alhaalla, että viereisellä kaistalla olevat autot peittävät näkyväisyyden. Usein ehtii vain nähdä, millä KIRJAIMELLA se alkoi ja siitä yrittää paikallistaa sijaintinsa.

Oma lukunsa on tämä ainainen kaistojen vaihto. Sanoisinpa melkein, etteivät kiinalaiset osaa kaista-ajoa ollenkaan. Ajetaan miten sattuu ja missä sattuu. Jopa ammattikuskimme vaihtaa kaistaa yhtenään, ohittelee koko ajan milloin mistäkin puolelta, vaikka se ei yhtään edistä matkantekoa - päinvastoin joskus.

Maan pinnalla ja ylhäällä kulkevat tiet ovat saman nimisiä.

Täällä Shanghaissa on hyvät kehätiet, joita pitkin pääsee kaupungin laidalta toiselle melko mukavasti, paitsi ruuhka-aikaan tai onnettomuuden sattuessa. Olemme opetelleet kartan kanssa kehäteiden exitít, jotta tietäisimme, miten johonkin paikkaan pääsee. Kehätiet kulkevat maan tason yläpuolella, jopa yli 10. kerroksen korkeudessa. Maanpäällä ja sen yläpuolella oleva tie ovat samannimisiä. Ylätie on vain elevated road.

Joen toiselle puolelle pääsemme muutamaa upeaa monikaistaista siltaa pitkin tai sitten joen ali kulkevia tunneleita pitkin. Kunnollinen kartta, johon teiden numerot olisivat merkityt, tekisi poikaa. Kaikki mitä olemme löytäneet, ovat olleet täysin kiinankielisiä. Kiinalaiset tietysti olettavat etteivät ulkomaaliset ajele täällä autolla.

Kuva lintuperspektiivistä. Jin Mao Towerista

Autoilla muuten tungetaan vielä enemmän kuin ihmisten kesken. Samaan koloon on ajamassa monta autoa yhtäaikaa, ja kenen kantti kestää, se voittaa ja saa paikan. Useimmiten meidän kantti pettää. Emme halua joutua kolariin kiinalaisten kanssa. Siitä se vasta soppa syntyisi. Parempi vain antaa tietä sopivassa kohtaa.

Yhtään sakkolappua emme vielä ole saaneet. Kerran oli lähellä, kun Nanpu-sillalla vaihdoimme kaistaa ilmeisesti väärin ja poliisi pysäytti. Hän kun aikansa sölkötti kiinaa, jota emme siis ymmärrä, luovutti ajokortin takasin ja viittoili, että antaa mennä. Muiden suomalaisten pysäköintisakkoja ovat autonkuljettajat sitten käyneet poliisilaitoksella selvittelemässä. Ne pitää selvittää siellä piirissä, missä sakon on saanut.

Tämä tästä autoilusta tällä kertaa. Mutta nyt niihin otsikon Moon Day kakkuihin. Tosiaan mainitsin landlordillemme huomanneeni  ja ihmetteleväni joka paikkaan tulleen todella runsaasti monenlaisia kakkusia myyntiin. Tänään tajusin, että nehän ovat niitä Moon Day kakkuja, joita tietenkin pitäisi maistaa. Siihen sain vastaukseksi viestin, että älä ihmeessä osta, koska he ovat tulossa tuomaan meille tuona nimenomaisena päivänä lahjaksi niitä kakkuja. Ihmettelen vain, mitähän muuta tuohon päivän viettoon kuuluu. Onko tarkoitus, että mekin annamme niitä vai mitä?

Sitä jään miettimään.