Aamusta aikaisin lähdimme kohti pyhää Yamrok järveä, joka sijaitsee 4441 metrin korkeudessa. Pikkubussissamme tuntuivat iskarit olevan vähän huonossa kunnossa, mutta menoa se ei haitannut.
Näimme aamulla pellolle kiirehtiviä tiibetiläisiä, sekä erilaisia eläimiä.
Jonkun aikaa ajettuamme, joutui oppaamme jonkin laiseen rekisteröinti pisteeseen. Pääsimme heti jatkamaan matkaa.
Lähes kuivuneita joenuomia reunustivat ruskeat vuoret ja kohta tiemme alkoikin nousta kohti 4980 metrin korkeudella olevaa huippua.
Olimme matkanneet jo hyvän matkaa toista tuntia ja kaikilla tuntui olevan asiaa paikalliseen helpotushuoneeseen. Se vasta olikin näky: jonkinlainen kivistä kyhätty metrin korkuinen seinämä, jonka takana kävimme kyykkimässä vuorotelle. Vanha mummo kävi peräämässä wc maksun, vaikka emme edes paperia saaneet.
Itse vuorelta avautui komea näköala turkoosin väriselle Yamrok-järvelle.
Otettuamme tarpeeksi kuvia
ja kuvautettuamme itsemme jakkihärän kanssa (10Rmb), lähdimme laskeutumaan itse järven rantaan.
Kaikki puhdistimme itsemme koko elämän aikaisista pahoista teoista pesemällä kätemme pyhässä järvessä.
Paluumatkalla oppaamme viihdytti laulamalla meille muutaman tiibetiläisen melodian ja lopuksi mm. IV:n Dalai Laman, joka tunnetaan romanttisena rakkausrunojen kirjoittajana, runoon sävelletyn laulun.
Palasimme hotelliin puoli kahden maissa ja päädyimme syömään lounaan hotellin länkkäriravintolassa. Kata, Irja ja Sanna kiiruhtivat hakemaan laukkunsa ja bussi vei heidät kentälle paluumatkaa varten. Me muut jäimme hotelliin lepäämään tai itse asiassa tutustuimme hotellin museoon ja korukauppaan.
Viiden kieppeillä bussi tuli noutamaan meidät ja menimme suoraan vierailulle tiibetiläiseen perheeseen. Heidän kotinsa näytti hieman varakkaammalta ja aika uusikin se oli. Muutama huone oli vielä kokonaan laittamatta, kuulemma rahan puutteen vuoksi.
Perheen pää, 31 vuotias mies, oli jäänyt ”Leningrad-cowboys” tyyliin kiinni. Talon emäntä oli häntä pari vuotta vanhempi kotiäiti. Heillä oli 2 tytärtä 7v ja 9v, joista vanhempi oli kotona.
Meille tarjottiin jakinhärkä voiteetä (ei minun herkkuani), banaaneja ja suolapähkinöitä.
Kyläreissultamme suuntasimme ”Tiibetiläiseen oopperaan”, joka oli mieluummin eräänlainen show. Siellä oli siis laulua ja hienoja paikallisia tansseja. Siellä pimeässä söimme myös illallisen.
Olimme toivoneet pääsevämme vielä kuvaamaan Botala-palatsia iltavalaistuksessa.
Niinpä sinne ehdittyämme saimme seurata myös palatsin edustalla olevalla aukiolla tapahtuvan vesiurkunäytöksen. Otimme kovasti kuvia tummenevassa illassa valkoisena hohtavasta Botala-palatsista ja tunnelma oli jotenkin uskomaton. Minä siellä kaukana kuuluisan rakennuksen edessä, rakennuksen josta olen nähnyt vain kuvia ja haaveillut pääseväni joskus Tiibettiin. Nyt se oli vihdoinkin toteutunut.
Hyvillä mielin seuraavana aamuna lähdimme lentokentälle palataksemme kotiin Shanghaihin. Olimme matkamme aikana nähneet paljon ja jäi tunne, että sinne ei tarvitse enää palata.
Onni oli meitä vastassa kentällä ja hän oli keittänyt meille hyvän makkarakeiton, jonka syötyämme lähdimme vielä nauttimaan Anna-Liisan päähieronnoista saaman lahjan DragonFlyín. Minna B oi varannut meille ajan ”top to toe” hierontaan, kun hän itse meni sillä aikaa kiinalaiseen hierontaan.
Aamulla aikaisin saatoimme Onnin kanssa Anna-Liisan Pudongin kentälle ja hänen kotimatkansa alkoi.
Botala palatsi jäi ikuisesti mieliimme.
