Hotellin aamiaisella kakki näyttivät voivat suhteellisen hyvin ja olimme reippaana lähdössä kohti Potala palatsia. Oppaamme oli etu käteen hankkinut meille sisäänpääsylippujen ostoluvan. Palatsiin pääsee päivittäin vain 2300 turistia.

Itse palatsi avautui meille juuri sellaisena kuin sen usein olin televisioruudussa nähnytkin. Palatsin valkoiset osat ovat hallinnollista osaa ja punainen osuus hengellistä osuutta.

Lhasan hienossa lämpimässä ja vähähappisessa ilmassa lähdimme kipuamaan Potala palatsin monia rappuja.

Menimme sisään palatsin itäisen portin kautta.

Palatsia restauroitiin kaiken aikaa ja yleisölle avoimet tilat vaihtelevat kovasti. Näimme nykyisen XIV:n Dalai Laman yksityiset huoneet ja monia monia muita tiloja sekä hallinnollisella että hengellisellä puolella. Patalassa on myös monien aikaisempien laamojen enemmän ja vähemmän kullalla koristellut hautapaikat. Uutta minulle oli se, että hyvin monet aikaisemmista laamoista ovat kuolleet hyvin nuorina(11v). Nykyinen Intiassa asuva Dalai Lama on jo 76 vuotias.

Potala palatsista meidät kuljetettiin tiibetiläiselle lounaalle

ja sieltä suoraan nykyisen Dalai Laman rakennuttamaan kesäpalatsiin, joka oli pienoinen pettymys. Sitä ei ole hoidettu ollenkaan, nurmikot olivat leikkaamatta ja ilmeisesti sen annetaan ränsistyä. Rakennuttaja itse on ehtinyt nauttia siitä 3 vuotta ennen maanpakoon lähtemistään.

Vielä samana päivänä menimme Jokhanga Monasteryyn, Lhasan tiibetiläiselle, vanhalle puolelle. Junan ikkunasta olimme jo nähneet Lhasaan ”maaten ylös” matkaavia uskovaisia ja Jokhanga luostarin edessä näimme heitä lisää. Heidän jokaisen tarkoitus on elämänsä aikana tehdä 100 000 kertaa tämä maahan ylös”-rituaali.

Jokhanga luostarissa saimme reilun annoksen buddhismiin liittyvää tietoa, niin että viimein jo toivoimme opastuksen loppuvan. Lopuksi kiersimme luostarin myötäpäivään markkinakatuja pitkin Lhasan helteessä ja varoimme visusti suuntaamasta kameroitamme kaikkialla oleviin kiinalaisiin sotilaisiin ja poliiseihin.

Meitä oli myös heti saavuttuamme varoitettu puhumasta ja esittämästä arkaluontoisia kysymyksiä Tiibetistä tai Lamoista, varsinkin nykyisestä.