Anna-Liisa ja Minnat saapuivat Shanghaihin jo hyvissä ajoin lauantaina. Ehdimme shoppailla Anna-Liisalle kaikki matkavarusteet ja vähän muutakin ennen maanantai-illan lähtöhetkeä Tiibettiin.

Cao vei meidät Shanghain pohjoiselle rautatieasemalle, jossa tapasimme muut 6 matkalle mukaan lähtevää. Olimme edellisviikolla ostaneet matkaeväät kaikille kahden päivä junamatkaa varten, joten nyssäkkää ja reppua meillä kyllä oli.

Olimme varanneet pehmeät hytit: siis kaksi 4 hengen makuuvaunuhyttiä. Juna oli ihmeeksemme tosi siisti ja uusi. Asettauduimme kimpsuinemme ja kampsuinemme vierekkäisiin hytteihin. Muissa hyteissä näytti olevan vähän varakkaampaa kiinalaista sakkia.

Juna lähti heti kahdeksan jälkeen illalla, joten junan isosta ikkunasta emme illalla enää paljoa maisemia nähneet. Juna kulki Wuxin ja Nanjingin, Bengbun Xuzhoun ja Zhengzhoun kautta Xiániin, jossa olimme seuraavana aamuna. Useimmat olivat nukkuneet hyvin ja virkeänä iloisina teimme aamupuuromme ja murukahvimme.

Lounaaksi varasimme viereisestä ravintolavaunusta pöydät ja päätimme syödä nuudelikeittomme illalliseksi hytissämme. Ruokatilauksemme ravintolavaunussa sujui hyvin; Kata kävi katsastamassa viereiset pöydät ja osoitteli sormellaan; tuota, tuota tuota jne. ja kaikki kahteen pöytään. Ruokajuomineen lounaamme maksoi 42 Rmb/nuppi.

Xiánista matkamme jatkui Lanzhouhun  ja Xiningin kautta Qinghain maakuntaan ja Golmundiin, josta uusi 2 vuotta vanha rataosuutemme alkoi. Maisemat vaihtuivat vihreistä pelloista aina vain karuimmiksi ja karuimmiksi vuoristomaisemiksi. Golmudissa meille jaettiin jo happinaamarit ja aloimme nousta korkeammalle vuoristoon.

Juna nousi aina 5100 metriin, jossa Anna-Liisa koki olevansa uransa huipulla tehdessään meille naisille Intialaista päähierontaa.

Golmudista matkamme jatkui Nagdun kautta Lhasaan. Joillakin meillä monella oli jo vähän päänsärkyä ja vähänkin ripeämmin liikkuessa hengästyimme. Kukaan ei kuitenkaan tarvinnut lisähappea. Näimme matkallamme jakki-härkiä, vuohia, aaseja, lammaslaumoja ja paimentolaisten telttoja. Lumihuippuiset vuoret loppuivat lähestyessämme 400 000 asukkaan Lhasaa, koska matkasimme taas etelää kohti.

Junavaunussamme oli sekä länsimainen että kiinalainen wc sekä 3 lavuaaria iltapesuja varten. Vessassa oli paperia puoli rullaa aina isompien asemien jälkeen, jolloin ne myös siistittiin. Golmudin jälkeen ei vessoja enää siivottu ja loppumatkasta ei paperia enää löytynyt senkään vertaa, joten Minnan mukaansa ottama vessapaperirulla oli kullan arvoista. Lisäksi länsimainen vessa oli seiniä myöten niin liassa, että helpompi ja siedettävämpi oli poiketa kiinalaiseen vessaan.

Lhasan mahtipontiselle, siis kiinalaisten rakentamalle asemalle, saavuimme keskiviikko iltana yhdeksän maissa. Lämpöä siellä oli vielä +20 astetta. Opas, Ye Yue xin, meille Rily, ja minibussi olivat meitä siellä vastassa ja vei meidät kuulema Lhasan hienoimpaan hotelliin. Helppo se olikin uskoa.

Meillä oli hotellissa vastaanottokomitea. Saimme kaulaamme valkoiset huivit ja laulu- ja soittoesitykset. Hotellimme oli 4 tähden tiibetiläisittäin sisustettu Yaluzanghu hotelli, kuulemma ainut (?) museohotelli maailmassa. Hotelli on vasta muutaman vuoden vanha eli varmaankin juuri Lhasan uuden junanradan kunniaksi valmistunut.

 

Opas kehotti meitä olemaan rauhallisesti ja olla ottamatta suihkua kahteen päivään, koska happipitoisuus Lhasan korkeudella, 3650m (Shanghai 4m) merenpinnasta, oli vain 65 % normaalista. Kaksi vuorokautta, 48 tuntia, oltuamme junassa, kaikki kuitenkin otimme pikaisen suihkun hotellihuoneissamme.