Onneksi lento sujui mukavasti jopa hieman nopeammin mukavan myötätuulen ansioista. Vieressäni istuva norjalainen liikemies oli oikein puhelias ja siinä jutellessamme 8h45min meni siivillä. Onni ja Cao olivat vastassa ja Lapista ostamani tuliaiset Caolle sain ojentaa kotipihassa.

Ayi:n lapsille toin muumimukit. Toivottavasti ymmärtävät niiden päälle.

Päivä oli sateeton, mutta pilvinen. Ensimmäiset tervetulotoivotukset Katalta ja Irjalta sain heti puhelimeeni. Onneksi ayi ei tullut heti saapumispäivänä. Sain rauhassa purkaa laukkuni ja asetella tavarat paikoilleen. Yksistään kaikenlaisten kuittien ja tositteiden mapittaminen vei aikaa. Onni oli säästänyt kaikki kuitit 3 kuukauden ajalta minua varten. 3 kuukautta poissa täältä kotoa teki jo sen, että illan pimetessä etsin jopa valokatkaisimia vääristä paikoista. Kaikki oli onnellisesti unohtunut.

Onneksi jääkaappi-pakastin ei haise enää ja sain tuliaisruokani kaappeihin. Puolukat eivät olleet vuotaneet laukkuun kuten viime kerralla. Kiitos hyvän pakkaamisen

Nukkuminen oli vähän niin ja näin, mutta suhteellisen hyvin, paremmin kuin osasin odottaa. Olin pyytänyt Suomessa lääkäriltä pitkävaikutteista melatoninia jetlaakiin, aikaeroon. Ilmeisesti se auttoi. Mutta mistä tuli tämä kauhea väsymys tänään iltapäivällä? Ehkä söin liikaa. Nuudelikeitto maistui päivällä kauppareisun jälkeen niin ihanalta. Söimme ayi:n kanssa yhdessä pöydän ääressä, hän omia eväitään.

Ayi:lla oli tänään kaikenlaisia pesuainetoiveita mm. lattianpesuun. Toin kuitenkin väärää ainetta eli pitää palautta tuo vasemmanpuoleinen pullo huomenna kauppaan.

Kävin aamusta salilla heti  8 jälkeen. Tein normaalin treeniohjelmani ja ihmettelin, miten mukavasti se sujuikaan. Vettä hipsi koko päivän, joten otin kauppareissulle repun selkääni ja kävelin jalan kauppaan. Samalla vein kävelykenkäni suutariin Carrefourin alakertaan ja piti oikein moneen kertaan pojalta hintaa kysellä, kunnes hän sen oikein laskimeensa laittoi: 10 RMB eli 1 euro, molempien kenkien saumat olivat ratkenneet.

BaihuaLu:n hedelmäkauppiaat olivat vaihtuneet vihannes- ja kalakauppiaisiin. Kalat tietenkin uikentelivat elävinä vadeissa.

Kaupasta ostin taas ihania mustikoita 125g/25,80 RMB. Kallista, mutta hyvää. Makaronilaatikko on uunissa ja kotimaasta tuotu puolukkahillo odottaa syöjiään. Mukavaa taas Onnillekin, kun ruoka on valmiina hänen töistä tultuaan.

Kauppamatka oli lohduttoman näköinen, jotenkin syksyisen tuntuinen. Tulin taksilla pois.

Passi lähti asumislupahakemukseen heti eilen. Työlupa on kuulemma Onnille jo vuodeksi myönnetty, kunhan nyt saisimme sen asumisluvan. Kaipaavat vain vielä managementilta todistusta, että asumme tässä talossa. Pitää illalla se käydä sieltä pyytämässä. Heti passin saatuani me naiset starttaamme Souliin. Irja on lunastanut kaikkien meidän lentoliput ja Kata järjestellyt jo hotellin.

Ihanaa on myös tietää, että vieraita on tulossa. Sanna ja Petteri ovat jo matkan tänne varanneet huhtikuun loppupuolelle. Ehkä se elämä täälläkin taas alkaa sujua, vaikka olin jo niin kotiutunut Suomeen.

Shanghain Suomalaisten hallituksen uutena jäsenenä saan varmaan uusia tuttavia ja lisää tekemistä. Odotan mielenkiinnolla asioiden lutviutumista.