Viikonloppuna luiskahdin mukavasti sellaiseen Suomen ja Kiinan väliseen aikaeroon. Nukahdin kahden maissa yöllä ja unta riitti sitten 10 asti aamulla. Pitäisi saada hilattua nukkumistaan vielä 3 tuntia aikaisemmaksi, että selkeästi olisi tässä ajassa. Sain Suomesta mukaani jetlaagiin pitkävaikutteista melatoninia, mutta en tiedä onko siitä apua. Nyt alkaa kuitenkin toinen 21 päivän kuuri.

The Coffee Beaneryn terassilla

Sunnuntaina ilma lämpeni kummasti ja tällä viikolla huidellaan muutaman päivän päästä ja ihan Suomen hellelukemissa eli +26 asteessa. Ja lämpökäyrä sen kun vain nousee. Nyt tuntuu jo ihan mukavalta. Tänään joka tapauksessa ajattelimme taas lounastaa ulkoterassilla.

Hotellimme Soulissa on aivan keskustassa, josta on helppo liikkua jopa jalan.

Toivotaan, että Koreassakin ilma lämpenee samaan tahtiin. Jännitystä on tälle päivälle vielä riittämiin, kun odottelen passiani, joka on luvattu klo 17 mennessä ja aamulla klo 6, pitää jo lähteä kentälle.  Olisikohan syytä tänään paneutua vähän Korean ja varsinkin Soulin nähtävyyksiin. Kata on ollut niin aktiivinen, että hotellivaraukset ja ruokapaikat ovat osittain jo selvillä. Meitä on kovasti auttanut Katan siellä asuvat tuttavat.

Kevään edistyessä alkaa kotimme pyöräkatos täyttymään. Kukaan ei nyt  lomani aikana ollut varastanut pyörääni. Ehkä se on jo tarpeeksi ruosteinen.

Alakerrassa alkaa remontti. Sieltä on kannettu hissin täydeltä sementtiä ja kaikkea mahdollista ulos. Milloinkahan siellä alkaa se poraaminen. Nyt on kuulunut vasta sellaista naputtelua. Tämä talo alkaa olla siinä iässä, että aina, kun joku asunto tyhjenee, siinä tehdään perusteellinen remontti. Meilläkin tuntuu, että moni paikka alkaa hajota. Kolme vuotta näköjään paikat suunnilleen kestävät. Perjantaina mies kävi korjaamassa ison makkarin porealtaan hanan, joka on tiputtanut jo monta kuukautta, lopuksi vuoti ihan solkenaan. Korjaus kävi kyllä ihan kädenkäänteessä, mutta ei tiivistänyt laitoja enää, vaikka joutui tiivisteen viiltämään auki. Mitenkähän vesi menee ammeen alle?

Viikonloppuisin ei jotenkin jaksa innostua salille, joten näin arkisin pitää yrittää sielläkin käydä. Lounaalle lähtiessä pitää muistaa taas ottaa kamera mukaan. Tuohon BaiHualu:lle on ilmaantunut ruukkukauppias. Hän on levittänyt punaisen lakanan koko jalkakäytävän leveydelle ja asetellut ruukkunsa sen päälle. Ihmettelen, että nukkuukohan hän siinä ruukkujensa kanssa yön, kun ei sitä määrää ruukkuja ainakaan pyörän selässä kuljeteta – tai mistä senkin tietää.

Nettiin ei taas ole päässyt koko päivänä. Sapettaa.