Rakastavaisten lukot olivat jotenkin surullinen näky sateen ja usvan keskellä.

Matka meni muuten mukavasti, jos ei ota huomioon, että satoi koko kolme päivää ja jos ei ota huomioon, että sen vuoksi hikosimme ylimääräisesti sadetakkiemme alla. Ja jos ei ota huomioon,  että kengät kastuivat ja että kaapelihissin ikkunat olivat niin huurteiset, ettei  ulos nähnyt mitään.  Muuten meni hyvin, jos  ei huomioida sitä, että jouduimme odottelemaan milloin ketäkin. Olihan matkassa kolmisensataa henkilöä eli seitsemän bussillista.

Lounastauko BeiHai hoteliissa, vuorella, on takana ja matka jatkuu.

Koko ajan olimme myöhässä aikatauluista, niin että illalliselle ryntäsimme suoraan sadevarusteinemme ja reppuinemme. Hyvin meni, jos ei huomioida, että bussissamme lämpötila oli 13 asteista ja opas puhui vain kiinaa. Puhetta tuli solkenaan ilman taukoa. Olimme Onnin kanssa ainoat länsimaalaiset meidän bussissamme ja emme koskaan tienneet, minne menimme, kuinka pitkäksi aikaa, milloin piti palata jne. Kukaan ei vaivautunut meille englanniksi selittämään.  Onnekseni olin käynyt joissakin paikoissa jo keväällä, joten saatoin Onnille hieman valaista asioita.

Matkamme oli oikeastaan sellainen ”extreme” matka. Kenkiä kuivattelimme yön ja onneksi sadevarusteemme olivat hyvät, että pysyimme kuivina ulkoapäin.  Hotellin sänky oli, kuten tavallista, kova kuin kivi eikä auttanut vaikka kuinka kylkeä käänsi tiheään.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Tällä matkallamme sain nyt kuvia vuorista niin, että alemmat pilvet roikkuivat alapuolellamme.

Varsinkin alas tullessamme kaapelisississä, maisemat olivat jo mainiot. Ruoka oli hyvää tai sitten olemme jo niin tottuneet kiinalaisiin ruokiin, että kaikki maistuu. Sunnuntai-iltana meillä oli ruokailun yhteydessä musiikki-, tanssi- ja lauluesityksiä. Joku nainen lauloi korkealta ja kovaa.

Kävimme muinaisessa 800 v vanhassa Hong Villagessa, jonka kapeilla kujilla sateenvarjojen jonossa ohitukset olivat taitolaji. Kylä on sama missä kävin jo viime huhtikuussa. Syksy on jo selvästi kuvassa mukana.

Pääkadun yli kulkevan siltarakennelman katköistä nuoret neidot ovat aikoinaan saaneet arvioida puilisoehdokkaitaan.

Viimeisenä päivän, ennen lounasta, poikkesimme vielä She County´n entiseen pääkaupunkiin, vanhaan Ming dynastian aikaiseen Huizhou ancient town´iin, jonka talot on rakennettu pääosin Hui kauden tyyliin.

Ensimmäisen päivän Jade valley, oli myös minulle uusi kokemus. Matkasimme autolla korkealle vuorille serpentiinimäistä tietä ja pelkäsin, että bussistamme jo yty loppui. Näkyvyys oli lisäksi sateen ja usvan vuoksi olematon. Onneksi emme nähneet alaspäin mitään. Itse kävelyreittimme oli täynnä varoituksia, ”Älkää kastelko kenkiänne!!!!  Liukasta tietenkin oli, kun satoi, mutta kukaan ei ilmeisesti kuitenkaan kaatuillut, eikä varsinkaan uittanut lenkkareitaan purossa.

Kauniin riippusillan yritimme matkallamme Aizi Rock´ille.

Kyllä kahden hengen ryhmämatkalla ja kauniilla säällä saa Keltaisista Vuorista aivan erilaisen kuvan.

Maanantai-iltana olimme kotona jälleen ja jo seitsemältä Onni lähti kentälle matkallaan koti Suomeen.

Shanghain ilma on taas utuinen, aurinko paistaa, mutta sitä ei näy. Menen Katan kanssa lounaalle ja iltapäivästä salille. Huomenn Sirjan kanssa kaupunkiin hammaslääkärisession jälkeen.