Heti kun Annika oli saatu rauhoittumaan tarhassa pääsimme matkaan. Haimme Sannan Shimao Rivierasta. Hän asuukin Marian kanssa samassa talossa, joten kuskimme osasi hyvin tien.

Päätimme jäädä kyydistä Sofitel hotellin kulmilla. Siitä olisi lyhyt matka kaikkialle, mihin aioimme tänään poiketa. Ensimmäisenä suuntasimme Pearl Cityn kolmanteen kerrokseen, paikkaan, jonka ovensuussa roikkui lentokone eli saimme Finnairin henkilökunta-alennukset.

Itselläni ei ollut mitään asiaa korukauppaa, mutta kas kummaa: kassillinen koruja keikkui käsipuolessa kaupasta poistuessani.

Aina siellä vain on jotain uutuuksia, joita on ihan pakko kokeilla. Ehkä Suomeen tuliaisakin tuli ostettua.

Korukaupan jälkeen käytimmekin Sofitel hotellin hyviä vessapalveluja hyväksemme, ennen kuin asetuimme hotellin nurkalla olevalle ulkoterassille lounaalle. Paikka oli tullessamme aivan tyhjä ja tilaamamme tonnikalavoileivät viipyivät luvattoman kauan. Annokset kyllä olivat isoja. Kukaan meistä ei jaksanut enää annoksen perunalastuja popsia salaatin ja leivän päälle.

Jotenkin en aikaisemmin ole huomannut tätä linnamaista rakenuusta NanJingLu:lla. Kiinalaisia siinä näytti asustavan pyykkien kuivamaanripustamistavan huomioiden.

Katalla oli mielessä ostaa Suomen tuliaisiksi sellaiset kenkiin kiinnitettävät,värivaloin vilkkuvat rullat. Onkohan ne nyt sitten jotenkin tulleet sielläkin muotiin. Täällähän niitä on näkynyt jo useamman vuoden. Saimme tingittyä hyvät hinnat; 25 Rmb pari. Ehkä Jarkko saa sellaiset. Niillä ainakin voi alamäen suhauttaa mukavasti kouluun, kun pyörällä ei vielä kouluun saa ajella.

Määränpäämme oli NanJinglu no 61 kohdalla olevat feikkimarkkinat. Heti ulko-ovella muistinkin siellä käyneeni. Viimeksi meidän Sannan ja Petterin perheineen täällä vieraillessa.

Pelkkää "merkkikamaa" tarttui taas mukaaan: Louis Vuittonin rahapussi, valkoinen

ja Hello Kitty vaaleanpunainen rannekello.

Tämä markkinapaikka on aika pieni, mutta sieltä saa lähes kaiken, mitä isommiltakin markkinoilta. Kaupanteko on ehkä miellyttävämpää. Alussa saimme oikein rauhassa kulkea ja katsella, mutta ilmeisesti sitten huomasivat, että pussin nyörit aukesit meillä helposti ja olivat jo ahkerammin kimpussamme.

Nyt olikin taas kiire jo Sofitel hotellin tapaamispaikalle. Katalta jäi vielä isot Mickey Mause kassit ostamatta, joten se tietää uutta reissua omalle feikkitorille huomenna.

Tultuani kävin katsomassa Minnaa, jonka selkä vihoitteli edelleen. Lupasin huomenna lähteä seuralaiseksi hänelle akupunktiohoitoon.

Eilen kukkakauppiaalta ilmaiseksi saamani aurinkukat aukesivat tänään maljakossa.

Kyllä on taas kiinalaisilla tällä viikolla ollut ihmettelemistä, kun keittelin kaali-vihanneskeittoa. Imastoinnin mahtavasta äänestä huolimatta haju levisi pitkin käytäviä. Vastavuoroisesti olemme kyllä useimmin haistelleet heidän mitä kummallisempien tuoksujen ja hajujen sekamelskaa. Vuoroin vieraissa. Mutta kyllä oli soppa taas hyvää.

Sen verran paneuduin jo Kioton asioihin, että minulle selvisi, ettei geisha olekaan geisha Kiotossa, vaan maiko tai geigo. Maigo on siis geigo harjoittelija ja geishat olivat naiseksi pukeutuneita miespuolisia henkilöitä. Tokiossa ja Osakassa geisha on kuitenkin geisha. Että silleen. Toivottavasti siellä kuitenkin näemme niitä, ovat mitä ovat.