Ilma on ollut todella hiostavaa jo ainakin viikon. Reippaasti päälle 30 astetta päivin. Eilenkin hiki valui solkenaan kangasmarkkinoilla, vaikka en ole paha hikoilemaan. No illalla sitten jyrähteli ja salamoi muutaman kerran. Managementista oikein soitettiin ja pyydettiin sulkemaan ikkunat ja korjaaman kukat parvekkeelta. Odotettavissa oli rankkasadetta. Sitä ei tietääkseni tullutkaan, en ainakaan huomannut. Tänään on pilvistä ja saattaa sadellakin.

Maanantaipäivä meni verhomarkkinoilla. Sain tilaamani valoverhot ja patjanpäälliset. Lakanoita jätin vuorostaan tilaukseen. Siellä on meillä vakio paikka mistä tilaamme lakanoita. Siinä paikassa osaavat ommella suomalaisia pussilakanoita; tarkoitan, että osaavat tehdä ne käsinmentävät aukot pussilakanoitten yläpäähän. Aikaisemmin innostuin laitattamaan yksiin lakanoihin vetoketjun, mutta heti Suomen lomallani huomasin, että eihän niitä sitten voikaan mankeloida. Kukas ne sitten Suomessa silittääkkään kun ei ole ayi´ta. Vahingosta viisastuu.

Siellä "verhomarkkinoilla" on paljon muutakin tavaraa.

Tila-auto oli taas melkoisen täysi kun lähdimme kotia kohti. Oli säleverhoja, huonekalujen päällisiä, verhokasseja, päiväpeitteitä, silkkikukkia ym. ym.

Aivan näännyksissä poljin pyörälläni vielä tekemään kakkutilausta. On se kumma, miten pienen matkan päässä tästä meiltä kotoa eli YanggaoRd`in pohjoispuolella, ei enää länsimaalaisia näe ja voi tuntea konkreettisesti ihmisten tuijotuksen. Ihmiset puhuvat siellä myöskin vain kiinaa. Mielestäni osasin tilata yhteisen syntymäpäiväkakun, mutta saapa nähdä, jos sieltä tuleekin joku hääkakku morsiuspareineen, arvelee Minna. Kieltämättä mielenkiinto täällä säilyy. Yllätyksiä syntyy odottamattomissa tilanteissa ja paikoissa.

Nappikaupan RenminLu 388:ssa tunnistaa hyvin jo ulkoa päin.

Eilen sitten kangasmarkkinoitten session jälkeen, jossa taaskaan ei kaikki ollut valmista, lounastimme Sayan hotellin ravintolassa. Sen jälkeen Cao ajoi meidät RenminLu´lle, jossa tiesimme nappeja myytävän. Caokin tiesi paikan ja osasi viedä meidät suoraan oikeaan paikkaan. RenminLu 388:ssa on tosiaan monikerroksinen talo täynnä "lyhyttavaraa", kuten minun lapsuudessani näitä tavaroita yhteisnimellä kutsuttiin.

Kauppa oli tosiaankin täynnä nappia, neppiä, lankaa...

... solkea, pitsiä, vetoketjua ym. ym.

Toisesta kerroksesta alkaen oli kolme kerrosta laukkuja ja ylimmässä jopa nahkavaatteita. Talo oli täyteen ahdettu pieniä putiikkeja ja johtuen painostavasta ilmasta ulkona, sisäilmakin oli todella tunkkainen ja tuntui että nappeja vyöryy kohta päällekin.

Paikka oli siitä mukava, että kukaan ei tyrkyttänyt mitään. Sai rauhassa katsella ja kuljeskella. Ostin sieltä toisesta kerroksesta ison kovan matkalaukun, jossa oli Benettonin laput. Todennäköisesti ei kuitenkaan ole aito ja maksoi vain 400Rmb. Hyvä laukku kuitenkin. Saapa nähdä kuinka kestää lentokonematkan. Barbie-reppuja katsellessamme mietimme myös aitousasiaa, koska repussa olivat aidon näköiset hologrammitkin. Mutta kiinalaisethan osaavat tuon kopioimisen taidon niin hyvin.

Ihana tulla kotiin siitä tavarapaljoudesta. Ayi oli taas vaihtanut lakanat ja pyyhkeet, pessyt pyykit ja silittänyt ja muutoinkin koti oli siisti. Ah tätä elämää. Pitää nauttia niin kauan kuin tätä vielä kestää.

Tänään pitää mennä muutamaan kellon vaihdattamaan paristot NanjinLu´lle. Siellä osaavat homman tehdä hyvin.

Kangasmarkkinoitten kautta on vielä kierrettävä, kun lupasivat tehdä muutamat korjaukset tälle päivälle.