Mittasuhteen tajuaa, kun miettii, että kokonainen Suomen asukasmäärä on jäänyt kodittomaksi ja kuollut on entisen Jyväskylän kaupungin koko asukasmäärä. Haavoittuneita on melkein 300 000 tuhatta.

Ainakin 4000 lapsesta on tullut orpo, menetettyään vanhempansa. Ihmiset nukkuvat taivasalla, koska telttoja ei ole tarpeeksi. On laskettu, että 3,3 miljoonaa telttaa tarvitaan vielä, jotta saadaan jonkinlainen katto ihmisten suojaksi. Kiinalaiset tehtaat suoltavatkin telttoja nyt sen kun ehtivät.

Lumpeet ovat täydessä kukassaan jo pihalammessamme.

Yhä vielä rauniosta löytyy joku onnekas elävänä, vaikka mahdollisuudet selviytyä alkavat olla jo olemattomat. Kun katselee kuvista rauniokasoja, voi vain ihmetellä, kuinka hankalaa raivaustyö on ja selviytyminen elävän niiden alla.

Ihmiset ovat menettäneet aivan kaiken. Ruokaa, vettä ,lääkkeitä, vaatteita kaikkea mahdollista tarvitaan. Moni alueen nuorempikin asukas ihmettelee, mistä rahat jälleenrakennustyöhön löytyvät. Ihmiset ovat aivan Kiinan hallituksen armoilla. Toisaalta tuntuu, että Kiinan talous on mallillaan ja rahaa täällä löytyy. On jotenkin eri asia, jos jossain köyhemmässä maassa tällainen katastrofi sattuisi. Yksinkertaisesti tarvitaan vaan niin valtavat määrät kaikkea, ettei Kiinan kokoinen valtiokaan pysty nopeassa tahdissa kaikkea tarvittavaa tuottamaan.

Jotain tapahtuu taas tyhjälle tontille meidän Carrefourin välissä. Aitaa muurattiin tällä viikkolla oikein vauhdilla.

Sitä on täälläkin ihmetelty, miten 7000 koulua romahtivat kuin korttitalot ja lapset ja nuoret saivat surmansa niiden mukana. Kun ajattelee, että ne olivat perheiden ainokaisia lapsia, niin suru on sitäkin suurempi.

Uutta elämää syntyy, kuten nyt tänne meidän alueellemme. Onneksi vain koko perheelle Ville-vauvan syntymän johdosta. Tänään saimme käydä pojan katsastamassa ja komeaksi totesimme mustine paksuine hiuksineen.

Kaunista aitaa löytyy täältä monin paikoin. Tässä eräs.

Jalkahieronta teki tänään myös poikaa. Hieronnan jälkeen menimmekin Minnan kanssa lounaalle. Sieltä Caon kanssa maksamaan risteilyn ennakkomaksua. Sehän onkin kommervenkkistä. Maksu piti mennä suorittamaan siihen pankkiin, jossa saajan tili on. Eli etsimme saajan pankin lähimmän konttorin ja siellä puhuttiinkin vain kiinaa. Onneksi Cao oli mukanani. Pankkitositekin, joka piti täyttää, oli täysin kiinankielinen, ja niin Cao vängersi siihen niitä kiinalaisia koukeroita, joista en ymmärtänyt mitään. Maksu hyväksyttiin ja pääsin kauppareissulle.

Hellettä tuntui olevan vielä tänäänkin, vaikka säätiedotus lupaili jo lämpötilan laskevan alle +30 asteen. Ei kyllä huomannut.