Xi´an:ista olen kirjoittanut aikaisemmin 11.3.07

Kello oli jo yli yhden yöllä, kun saavuin viime yönä kotiin kentältä. Lento Xi´an:ista oli puolitoista tuntua myöhässä. Meillä Minnan kanssa oli oikein ihanan aurinkoiset ja selkeät kaksi päivää vanhan silkkitien päätepisteessä.

Kaupunki näytti minulle oikein hehkeät kasvonsa, kaikki pitkähihainen sai kyytiä, kun aurinko porotti kirkkaalta selkeältä taivaalta + 26 asteen lämpöä hehkuen.

Meitä oli firman auto vastassa heti kentällä ja pika pikaa kirjauduimme Bell Tower hotelliin, joka meille oli etukäteen jo varattu.

Autonkuljettaja, joka puhui myöskin englantia vei meidät ensiksi lounaalle Bell Tower aukion laidassa olevaan Dumpling ravintolaan. Kuljettaja piti seuraa meille koko lounaan ajan eikä suostunut siihen, että olisimme maksaneet aterian.

Heti lounaalta hän ajoi meidät 45 km päähän kaupungista Terrakotta hautahautakaivauksille. Itse olin viimeksi käynyt siellä edellisenä vuonna aikaisin keväällä. Ihmetykseni oli suuri, kun kulkureitti sinne oli kuin viidakko, edellisen vuoden mullikoiden, siis vasta tehtyjen nurmikoiden läpi. Nyt paikalla olivat jo korkeat puut, pensaat ja tietenkin ruohokentät.

Nämä vanhat hautakaivaukset ovat aina yhtä vaikuttava näky ja ei voi kuin vain ihmetellä, miten valtavasta löydöstä ja hautamuistomerkistä on kysymys.

Aikaa kaivauksilla kuluu vähintäänkin neljä tuntia matkoineen, vaikka vain kävelisi suuret hallit läpi. Meillä oli treffit Tarjan kanssa terrakotta-armeijan jälkeen ja niinpä noudimme hänet kotiportilta kyytiimme. Tarja vei meidät upeaan kiinalaiseen ravintolaan illalliselle ja sen jälkeen toivoimme pääsevämme isomman villipagodan juurelle katsomaan illan valo-musiikki-vesisuihku shouta.

Paikka oli jälleen kerran täynnä ihmisiä, siis kiinalaisia, vaikka shou esitetään joka ilta. Alue on niin mahtavan iso ja suihkut korkeita ja monipuolisia. Musiikkikin kuulemma vaihtelee, jos ei nyt ihan viikoittain , mutta kuukausittain. Oikein harmittaa, että kamera ei pysty taltioimaan tapahtumaa paremmin.

Vielä ehdimme nähdä puiston komean vahdinvaihdon.

Illan jo muututtua pilkkosen pimeäksi tahtikirkkaine taivaineen palaamme hotelliin väsyneinä aamun aikaisesta lennosta ja teemme treffit aamuksi Tarjan kanssa muslimikujille.

Runsaan länsimaisen aamiaisen jälkeen menimme tutustumaan Bell Toweriin. Otamme kuvia, vaikka saimme jo hienoja itse tornista suoraan huoneestamme, sekä ilta- että päivävalaistuksessa. Osumme torniin juuri parahiksi musiikkiesitykseen, jossa orkesteri soitti vanhaoja kiinalaisia soittopelejä. Kellonsoittajalla laskin olevan noin 40 kymmentä erikokoista kelloa. Tornista saa hyvän kuvan kaupungin kaavasta. Xi´an on helppo kulkea, aina törmää muuriin joka laidaltaan ja kadut ovat ruutukaavan muodossa.

Tuolta aukion laidasta rumputornista oikealle, lähtevät heti muslimikujat, ostoskadut ja niiden takaa löytyy myöskin Suuri Moskeija.

Vielä ehdimme Rumputornin luo, ennen Tarjan saapumista. Ylös emme viitsineet kiivetä. Shoppailu käynnistyi heti muslimikujien alkumetreillä. Aikaa olimme varanneet lounaaseen asti. Ostosten tekeminen näillä melkoiseti siistiytyneillä kujilla on miellyttävää, ei siis sellaista tuputtamista kuin Shanghain feikkimarkkinoilla. Rauhassa sai katsella ja koskea. Muslimit ovat tehneet kauppaansa näillä kujilla jo ammoisista ajoista ja muistan 20 vuoden takaa, paikka oli silloin jo meille tärkeä shoppailupaikka. Sitä paitsi ne sijaitsevat aivan vanhan kaupungin ydinkeskustassa ja alkavat heti Rumputornin takana.

Lounaaksi söimme Shaanxi maakunnan omaa keittoa, jossa pöytään tuotu leipä murusteltiin itse keittokuppiin hyvin pieniksi murusiksi.

Sen jälkeen tarjoilija vei kupin keittiöön. Sillä aikaa nautimme muista alkupaloista lihasta, erilaisista vihanneksista jne. Kulhot tulivat takaisin täynnä lientä, nuudelia, lampaanlihaa ( tällä kertaa) ja murustellut leipämme olivat nyt imeneet liemestä maun.

Keitto oli nyt juuri sellaisen kiinalaisen keiton näköinen, jota en ehkä olisi syönyt, ellen olisi tiennyt, että siinä olivat juuri minun itse murentamani leipäpalat, nuo valkoiset.

Olimme jo aamiaisen jälkeen tsekanneet ulos hotellista, mutta nyt vain noudimme laukkumme sieltä säilytyksestä autoon, joka odotti meitä hotellilla. Saimme ostoksemme pakattu uusiin kasseihimme ja matka kohti Banpo- kylää alkoi. Välillä tiputimme Tarjan, jonka jalka pitkän sairauden vuoksi ei kestänytkään enää helteessä kulkemista, kotiin.

Taivas oli todellakin sininen, kuten kuvasta näkyy.

Tutustuimme siis Minnan kanssa kahden tähän 6000 vuotta vanhaa Neoliittisen kauden kylään, joka sanotaan olevan Xián:in kakkoskohde terrakotta-armeijan jälkeen. Banpo kylä on Yangchao kulttuuria esittävä, voimakkaasti matriarkaalinen kulttuuri, joka esiintyi neoliittisellä kaudella n. 4500 –3750 e.Kr.

Pyöreät majat on koristeltu alastomin naishahmoin.

Paikalta  löydetty 45 asuntoa, 200 varastoa ja 250 hautapaikkaa, joissa saatoimme nähdä oikeat luurangot.

Vielä ehdimme suunnata kohti kaupungin muuria. Kiipesimme eteläportilta ylös muurille. Xi´an:in kaupungin muuri on Ming Dynastian aikainen ja todella niitä parhaiten säilyneitä Tänä päivänä se on hyvin restauroitu ja yhä kiertää yhtenäisenä vanhan kaupungin ympärillä. Sen voi vaikka pyöräillä (14 km) tai kulkea pienten autojen kyydissä.

Kello kuusi illalla olikin aika jo suunnata kohti lentokenttää, jossa jätimme hyvästi kuljettajallemme. matriarkaalinen. Lentomme lähti 1,5 tuntia myöhässä. Onneksi Xi´an:issa on nykyisin uusi hieno lentokenttä myymälöineen ja ravintoloineen, joten aika kului mukavasti.