Sain viime viikolla käytyä varaamassa itselleni hammaslääkäriajan Jinmao Towerin kylkirakennuksessa olevalta saksalaiselta klinikalta. Olin jo Suomesta varaillut aikoja ensi kesälle, mutta sain tietää, että täällä vanhojen amalgaamien poistaminen on paljon halvempaa. Vanhat vuotavat amalgaamipaikat ovat suuri riskitekijä migreenistä kärsivälle, voivat laukaista migreenikohtauksen. Tänään siis menen ensimmäiselle käynnille.

Sitä ennen saan kotiini kiinalaisten silkkimattojen kauppiaan. Tulee tänne meille kohta esittelemään mattojaan, jos vaikka löytäisin muutaman sopivan pikkumaton kotiin. Hänellä ei ole liiketilaa täällä Shanghaissa, mutta suomalaiset ovat häneltä ostaneet mattoja. Ovat kuulemma paljon(?) halvempia kuin liikkeissä täällä Shanghain alueella. Hän käy kuulemma täällä noin kerran kuussa mattoinensa. En olisi nyt oikein joutanut keskittymään mattoasioihin, mutta pakko kai se nyt on, kun Peter, kerran on nyt täällä.

Shanghai Exhibition Centre on rakennettu aikanaan kiina-neuvostoliitto ystävyyden nimeen.

Kävimme Onnin kanssa Shanghain vuotuisilla venemessuilla ja teloin siellä varmaani, yhdestä veneestä ulos könytessäni. Mitenkään ei olisi käynyt, ellen olisi ollut sukkasiltaan. Jännitän tässä nyt Keltaisille Vuorille lähtöä. Onneksi kahdet lenkkarit sopivat jalkaan ja kävely niillä onnistuu jo suht´ hyvin. Muutoin messut ovat näin veneilijän näkökulmasta aika kökköset, verrattuna meidän Helsingin messuihin.

Innostuin kuvaamaan yhä komeampia kattoruunuja, holvikattoja, ikkunoita, pylvästisvistöjä ym.

Puitteet ovat kyllä hyvät, mutta kun täällä Kiinassa veneitä myydään tosi vähän, niin kaikki valmistajat keskittyvät ulkomaan markkinoihin, eikä heillä monellakaan ole myyntiä täällä Kiinassa. Viime vuonna esim. n. 100 venettä myytiin koko Kiinassa, lähinnä amerikkalaisia. Veneily on tehty täällä niin hankalaksi tai siis kielletty melkein kokonaan, että se ei ole päässyt kasvamaan. Saapa nähdä nyt, kun täällä alkaa olla ökyrikkaita kiinalaisia, miten käy jatkossa.

Hienoja suunnitelmia kyllä on kaikenlaisista klubeista ja resorteista, mutta toteutuvatko ne milloinkaan, jää nähtäväksi.

Olihan siellä komea rivistö Bayliner´eitä. Kiinalainen lasikuituveneiden valmistaja oli tuonut näytille myös oman mallistonsa, mutta totesimme, että lasikuituveneitä he eivät osaa vielä tehdä. Ulkopinta peilasi ja kupruili joka suuntaan.

Silmälasimarkkinoille suuntasimme siis vasta sunnuntaiaamuna aikaisin. Itse olin epätoivoisen huolestunut omien lasieni suhteen; olivat jotenkin niin pielessä, vaikka maksoivat maltaita, kiinalaisen mittapuun mukaan. Linssini olivatkin ranskalaiset tuontilinssit eli samat, mitkä minulla oli vanhoissakin laseissa. Paikanpäällä kuitenkin osoittautui, että hioivat lasit kohdalleen aivan odottaessa, kun olin tarkkaan kirjannut paperille, mitkä näköalueet (kauko, lähi, keski) olivat jotenkin pielessä. Nyt onnistuimme ajamaan aivan sinne rautatieaseman pohjoispuolelle ja pääsimme parkkiin maantasolle aivan sisäänkäynnin eteen. Hyvä, ettei minun tarvinnut nilkuttaa kipeän jalkani kanssa mistään kauempaa.

Silmälasimarkkinat ovat avoinna joka päivä aamusta klo 8 lähtien myös sunnuntaisin. Aamulla siellä onkin rauhallisempaa ennen kuin kiinalaiset tulevat sinne.

Torstaina alkavaa Keltaisille Vuorille suuntautuvaa matkaa varten kävimme vielä Decathlonista hankkimassa repun ja vyötärölaukun, sadetakin ym. tarpeellista. Toivottavasti meidän ei itse tarvitse raahata tavaroitamme sinne ylähotelliin eikä sieltä alas. Ilmat huolestuttavat eniten. Voi kun ei sataisi ainakaan joka päivä. Sateen todennäköisyys on kyllä suuri, kun siellä vuorilla sataa noin 200 päivää vuodessa.

Ennen kotiin paluutamme kävimme syömässä vielä keittoa ja tapakseja.

Suomen veroehdotuksetkin ovat nyt puhtaaksi kirjoittamista vaille valmiit. Ahersin minittäin perjantaina koko aamupäivän niiden kimpussa. Ehkä saamme ne palautettua ajoissa (8.5. mennessä) Suomen verottajalle.