Tänään illalla alkaa kaivattu loma. Viikonloppu putkeen töitä, tuntuu jo jossain. Onneksi oli illallinen lauantaina Kavinin ja hänen vaimonsa kanssa ja onneksi on kaksi lomapäivää kotona, ennen kuin Bankok´in koneemme starttaa perjantaiaamuna. Travelink´istä, jonka kautta olen matkamme varannut tulee mukavasti aina muistutus loman alkamisesta ja jopa hotelli ja autonvuokraus tarjouksia. Hotelli, opas , autonkuljettaja ja ohjelma on jo valmiina. Viimeiset vahvistukset ja yksityiskohtaiset tiedot saimme viime viikolla.

On taas helppo lähteä lomailemaan, kun tullaan autolla vastaan Bankok´in kentälle ja meidät kuljetetaan Pattayan rantahotellin, jossa vapaata onkin ensimmäinen päivä. On jotenkin kotoista, kun oppaamme nimi on Henry. Toivotaan, että kaikki menee nappiin ja hyvin. Paljon nähtävää ja koettavaa meillä siellä onkin.

Pyörät odottavat käyttäjäänsä. Kaikki työntekijät poistuivat lounaalle klo 11.

Tänä aamuna ihmettelin pihaamme ilmestyneitä valkoisia saaveja. Niitä on ainakin lähelle sata. Lähemmin asiaa tarkasteltuani huomasin, että managementin siivoojat ovat kaikki lumen kimpussa. Mättävät pienillä lapiolla lunta saaveihin ja kärräävät polkupyörillä sen pihan joutopaikkaan, jossa kukaan ei liiku. Lumi ei edelleenkään sula, sen verran on kylmää, vaikka ilma tuntui kovasti keväiseltä, kun pyörähdin tuossa kadun toisella puolella pesulassa, viemässä sinne lakanapyykin. Tietenkin unohdin kotiin kuitin bleiseristä, onnekseni luovuttivat sen sieltä ilman kuittia.

Naiset täällä ovat palanneet arkeen: Kata ja Annika Suomesta, Minnan vieras on lähtenyt ja kaikilla on kiire saada itsensä lomakuntoon. Hieronnat, pedikyyrit, manikyyrit ja kampaajat pitää hoitaa ennen lomaa. Minä tosin menen permanenttiin vasta keskiviikkoaamuna, koska lähdemme matkaan vasta myöhemmin.

Sattumoisin Minnan ja Katan perhe lentävät Singaporeen, kun taas Irja perheineen ja me lennämme Thaimaahan, joten lomakirjo on nyt aika vaisu.

Pyöriäkin säilytetään kielloista huolimatta rappukäytävissä.

Tiibetin lomaamme kovasti rukkaamme sopivaksi. Hinnassa on vielä paljonkin ilmaa, mutta tuntuu, että sinne mennään. Olen aloittanut sitä varten harjoittelun. Yritän nousta ainakin kerran päivässä kotiin rappusia pitkin. Juuri ja juuri jaksan 10 kerrosta; seitsemännessä ja/tai kahdeksannessa meinaa henki loppua, vaikka reisissä vielä puhtia riittääkin. Harjoittelua se vain kaipaa. Miksihän en ole aikaisemmin tätä harrastusta keksinyt. Meidän rappukäytävät eivät ole kyllä kulkemista varten, ne ovat vain hätäuloskäytäviä. Ei mitenkään miellyttää, kun joka tasanteella on mm. roskikset.

Tulee olemaan vaikeaa, siellä ohuessa ilmanalassa nousta portaat Potala palatsiin, jossa viimeinen, meidän tuntemamme Dalai Lama asusti ennen pakoaan. Odotan jännityksellä myös tätä matkaa.

Mutta sitä ennen nautimme Pattaya´n biitsien rantaelämästä ja Bankok´in kaupungin nähtävyyksistä ja 100 km:n päässä kaupungista olevista kelluvista markkinoista sekä Suomen kevättalvesta maaliskuun alussa.