Se, että matkustimme Bangkokiin ja Pattaya´lle suoraan Kiinasta, vaikuttaa siihen, että koimme Thaimaan positiivisemmin, kuin jos olisimme tulleet suoraan Suomesta. Vertasimme oloja koko ajan tänne Kiinaan. Ilma oli selkeästi puhtaampaa ja liikenne huomattavasti järjestyneempää: ei turhia kaistanvaihtoja, ei tööttäilyä, ei tunkemista ja jalankulkijoita kunnioitettiin.

1294870.jpg

Ensimmäisenä silmiin pistivät autoista värikkäät taksit, jotka olivat kuin namuja ja tietysti tuk tuk´it.

Meitä oltiin vastassa Bangkokin kentällä mustalla Volvolla ja sama kuljettaja oli meidän matkassamme koko viikon.

Matkallamme Pattaya´lle, jouduimme ajamaan muutaman tietullin läpi ja maksu näytti olevan aina 30 batia eli vähän yli 0,6 euroa. Yli 60 miljoonan asukkaan Thaimaassa on suuri kiinalaisten yhteiskunta, sillä yli 30% asukkaista ovat kiinalaisia. Alunperinhän thaimaalaiset muuttivat pohjoiseen Kiinasta. Thaimaa ei ole koskaan ollut miehitettynä, kuten monet Aasian valtiot. Ilmasto on trooppisen lämmin ja siellähän on vain kolme vuodenaikaa: kesä, talvi ja sadekausi.

1294872.jpg

Tällaisella pikaveneellä, joita ranta oli täynnä, meitä kiidätettiin  merelle. Onni totesi veneen fanerista valmistetuksi, mutta tehoja moottorissa oli 200 hv. Kyyti oli hurjaa ja aallon harjalta toiselle tultaessa vene pamahti niin, että luulin sen hajoavan.

Thaimaalaiset rakastavat kuninkaallisiaan; kuningas on jo 80v ja hänellä on neljä lasta: yksi poika 52v ja kolme tytärtä. Joka puolella ympäri maata saatoimme nähdä kuningashuoneen jäsenten kuvia ja tekstejä: "Long live the King". Kuninkaan sisar oli juuri kuollut ja siksi maassa oli suruaika. Kuninkaallinen henkilö on kuulemma 102 päivää näytillä Suuressa Palatsissa, jonne olikin jatkuva mustiin pukeutuneiden ihmisten jono. Me vierasmaalaiset emme päässeet häntä katsomaan, mutta kuulemma kuninkaalliset ovat istuma-asennossa, eivät siis makuulla arkussa kuten meillä. Hän on puettu thai-asuun. Kaikkialla oli tämän kuolleen sisaren kuvia ja niitä myös myytiin kaduilla. Ehkä joskus ensi vuonna hänet sitten krematoidaan ja tuhka säilytetään kuninkaan valitsemassa paikassa. Alan ammattilaisena tämä asia kiinnosti meitä erityisen paljon.

1294881.jpg

Riippuliito maksoi 500 batia /hlö. Tästä se hurjastelu alkoi.

Pattaya´lla huomiomme kiinnittyi rantoihin, jotka kaikki ovat valtion omistuksessa. Hotelleilla ei siis ole omia rantoja. Thaimaa on erityisen kuuluisa juuri kauniista valkoisista hiekkarannoistaan ja upeasta meren eliöstöstä. Näin jälkeen päin täytyy oikein ihmetellä, miten meikäläiset innostuivat riippuliitämään, tutkimaan merenpohjaa happilaitteiden kanssa. Tulemaan korkeasta tornista alas vaijeria pitkin, roikkuen valjaissa. Onpahan tehty jotain, mitä muistella sitten vanhana kiikkustuolissa.

1294888.jpg

Happiletkujen määrästä päätellen meitä oli veden alla yhtäaikaa aika monta. Nyt olisi kamera, jolla voisi veden alla kuvata, ollut paikallaan.

Viivyimme Pattaya´lla neljä yötä, viisi päivää. Turisteja ei näyttänyt olevan hirveästi, ainakaan meidän hotellissamme. Jokunen venäläinen ja muutama saksalainen. Suomalaisia emme tavanneet vasta kuin Bangkok´issa.

Ensikertalaisina olimme varannet joka päivälle ohjelmaa, oppaan ja auton, joten helppoa oli.

1294889.jpg

Päähotellin uima-allasosastoa. Me yövyimme matalissa Bungaloweissa ja meillä oli oma uima-allasosastomme.

Tulopäivänä saimme iltapäivän loikoilla altaalla, joka sijaitsikin aivan bungalowimme edustalla. Toisen päivän aamuna meidät kiidätettiin moottoriveneellä merelle. Ensimmäinen pysähdyksemme olikin riippuliitopaikka keskellä merta. Siitä kiidimme kohti erään saaren rantaa ja kiinnityimme ison laivan kylkeen. Sieltä pääsimme veden alle sellainen avaruuslentäjän huppu päässä, johon letkua pitkin tuli happea. Vähän pelotti mennä se päässä meren syvyyksiin, mutta hyvin homma hoitui. Siellä meren pohjassa meitä ohjailtiin koko ajan ja esiteltiin meren eläimiä.

1294891.jpg

Sukelluksen jälkeen jatkoimmekin kohti Koh Larn´in saarta, upeaa auringonotto biitsiä. Ranta oli tupaten täynnä ja merivesi turkoosina hohtavaa ja hiekka hienoa ja valkoista.

Siellä Onni innostui ajelemaan vesijetillä, minä jätin sen homman väliin. Söimme siellä rantaravintolassa runsaan merellisen lounaan a´250 batia juomineen.

Seuraavina päivinä vierailimme Nong Nooch Elefanttikylässä, jossa saimme seurata thai-tansseja ja erilaisia performansseja. Saimme katsella elefanttien esityksiä, erilaisia palloilulajeja ja muita temppuja. Siellä sai kuvauttaa itseään elefantin selässä, käärme kaulassaan, tiikerin vierellä seisten ja apinan halauksessa.

1294899.jpg

Kolmantena päivänä oikeasti saimme kierroksen elefantin kyydissä, saimme syöttää krokotiilejä ja kiipesimme 120 m korkeaan torniin, josta melkein kaikki tulivat ilmateitse alas eli vaijerin varassa valjaisiin puettuna. Niin mekin. Sitä ennen jouduimme allekirjoittamaan lapun, jossa itse vastaamme melkein kaikesta mahdollisesta tapaturmasta.

1294892.jpg

Riippuliidon jälkeen tämäkin homma onnistui.

Neljännen päivän aamuna suuntasimme oikealle tiikerifarmille, joka voisi olla myös krokotiilifarmi, niin paljon näitä eläimiä siellä oli; varmaan satoja ellei tuhansia. Krokotiilien katselu oli tehty helpoksi. Ylös maantasosta oli rakennettu käytäviä ja krokotiileja riitti. Samoin muita eläimiä. Sialla ratsastuksen jätimme pienemmille thai-ihmisille. Tiikerit ja elefantit olivat täälläkin hyvin esillä samoin pienemmät eläimet kuten kanit. Puistosta oli tehty valtavan suuri ja kun luulimme olevamme siellä lähes ainoita, mutta kun sirkusesitys alkoi, oli suuri katsomo täynnä lähinnä aasialaisia turisteja. Kävimme katsomassa tiikeri show’n ja krokotiili esityksen. Elefanttien temput jätimme väliin, koska edellispäivänä olimme niiden esityksiä juuri seuranneet toisessa paikassa.

1294905.jpg

Krokotiileissa riittää. Lähes 40000 munaa kuoriutui täällä vuonna 2005 ja luku on nyt jo huomattavasti suurempi.

Suoraan täältä jatkoimme matkaamme autolla Bangkok´iin.