Viikonloppu vierähti tosi nopeaan yksinkin. Kävin lauantaina kynsihuollossa ja kesti nyt 3! tuntia. Uskomatonta. Sunnuntaina Irjan perhe nappasikin minut kyytiin ja menimme synttäreille LananLu:lle. Mukava oli taas nähdä näitä lähialueen suomalaisia. Mian perhettä varsinkin näkee nykyisin harvemmin, kun ovat muuttaneet pois tästä meidän kompaudista.

Synttäreiden jälkeen ehdin vielä salsa-tunnille. Satoi vettä, kun menin ja tullessa perätä räntää. Tänä aamuna sain lukea Shanghai Daily´stä, että tosiaankin sade oli tullut lumena. Lisää lumisadetta lupasi säätiedotus vielä tälle viikolle. Joten todella kylmää on ulkoja ja sisällä. Keittiö on taas niin kylmä, ettei siellä viitsi yhtään ylimääräistä hetkeä oleskella.

Ayi homma meni pieleen, mutta yritän ajatella, että kaikki muuttuu vielä hyväksi.

Odottelin Minnaa tulemaksi ja huomasin yht´äkkiä, että taivas oli selkeä ja ilma lähes Suomen luokkaa. Harvoin saan tällaista kuvaa meidän ikkunastamme.

Suuntasimme jälleen suutarikadulle ja minä olin jo kotona virittäytynyt topakaksi kenkieni suhteen. Tekevät niistä järjestään liian pieniä siis lyhyitä ja varpaitten kohdalta kapeita. En enää viitsi millään pitää liian pieniä kenkiä ja sitä paitsi nehän maksavat aika tavalla. Kuten arvasin, nilkkurit olivat ahtaat edelleen. Nyt sentään vetoketju meni kiinni. Onneksi englanninkielinen suutari-poika tuli paikalle ja sain selvitettyä mikä kengissäni on vikana. Mutta lupasivat kengät vasta maaliskuussa, kiinalaisen uudenvuoden loman jälkeen. Sovittamaan sentään menen vielä perjantaina.

Nyt vasta nainen siinä liikkeessä myönsi, että kenkäni ovat tosiaankin pienet ja hoki:soli, soli tarkoittaen sorry, sorry. Kiinalaisethan eivät lausu ärrää.

Tulomatkallamme löysimme taas yhden uuden silkkitehtaan. Tämä sijaitsee aivan Peoples Square´n lähellä, DaguLu 190 ja on nimeltään:

Julong Handicrafts and Silk Exhibition Hall. Sisäänkäynti.

Tyttö tuli jo ulko-ovella vastaan ja lykkäsi mainoksen kouraamme sekä ohjaili meidät rappuja ylös toiseen kerrokseen. Siellä vastaamme asteli nuorimies, puhuen selkeää amerikan-englantia. Saimme kuulla, että kysymyksessä oli silkkitehdas ja että heillä oli kolme näyttely- ja myyntihallia. Meille esitettiin taas kerran silkkipeiton silkinvenytystä. Siitä siirryimme vuodevaateosastolle.

Aikamme kierreltyämme kyselimme missä ne muut hallit ovat, meille avattiin suljettu ovi, valot sytytettiin ja astuimme näyttelyhalliin, jossa oli silkkikirjontatöitä, tauluja yms.

Saman tyyppisiä kuin tämä Jade Buddhan temppelin silkkityö, mutta kaiken kokoisia.

Sieltä meidät varsinaisesti ohjattiin silkkivaatteiden maailmaan, joka oli alakerroksessa. Sielläkään ei ollut ainoatakaan asiakasta, mutta myyjiä sitäkin enemmän. Löysin kivan aniliinivoittoisen silkkiyöpaidan itselleni, joten kauppaa sentään heille syntyi 360 Rmb:n edestä. Meidät ohjailtiin miesten vaateosaston ja silkkihuivien kautta ulko-ovelle. Täytyy sanoa, että ihan hyvä paikka, ei tarvitse aina matkustaa Suzhouhun asti silkkiä ostamaan.

Tulomatkalla jäin postin kohdalla pois kyydistä ja kävin maksamassa lämpölaskun ja oman kännykkälaskuni. Alkuillasta managementista tyttö soitteli, että voiko joku mies tulla jotain meidän konetta katsomaa tai jotain. Hän puhuu niin epäselvää englantia, että en monen toistonkaan jälkeen ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti. Joka tapauksessa ymmärsin, että soittavat vielä ennen tuloaan.

Tv on toiminut hyvin viimeisen kortinvaihdon jälkeen. Tänä iltana alkoi taas pätkiminen. Se on lyhytaikaista, mutta hermostuttava rasahdus kuuluu vähän väliä ja kuva samalla vinksahtaa..