Onnellisesti kotona, aivan ajallaan ja mikä parhainta molemmat Marjan kanssa terveinä. Miehet; Onni ja Esko olivat vastassa kentällä. Koko edellinen yö meni minulta valvoessa ja hieman torkkuessa. Matkallamme totuimme pienempiin ja suurempiin myöhästelyihin. Heti alkuunsa jouduimme Shanghain kentällä odottelemaan konetta, joka oli tulossa Pekingistä. Ikävä kyllä Pekingissä oli juuri sinä päivänä sankka sumu, joka esti koneita nousemasta ilmaan. China Easten Airline järjesti sitten uuden koneen lähtövalmiiksi, mutta nousimme ilmaan vasta kahden maissa yöllä klo 22:10 sijasta.

Kamelien runsaus katukuvassa yllätti minut täysin.

Indira Kandhin kansainvälisellä lentokentällä New Delhissä, meitä olivat vastassa paikallinen opas ja autonkuljettaja , kuten kaikkialla muuallakin. Meistä pidettiin todella hyvää huolta koko matkan ajan. Intiaan tulo ei meille Kiinasta tuleville ollut ehkä niin suuri shokki kuin, jos olisimme tulleet Suomesta. Alkumatkan suht´ hyvät tiet, hyvin ilmastoitu auto ja muutkin olosuhteet tuntuivat hyviltä. Ainoastaan pyhät lehmät, kärryjä vetävät kamelit liikenteen seassa tuntuivat oudoilta. Liikenne oli samanlaista kaahailua ja toisen perässä roikkumista ja tunkeilua suuremman oikeudella kuin täällä Kiinassakin.

Lakshmi Narayan hindu temppeli, joka on tehty valkoisesta marmorista, hätkähdytti meidät  kauneudellaan aamupäivän auringon loisteessa.

Koimme Jaipur´in ja Agran historialliset kaupungit, Kajurahon eroottiset temppelit, Varanasin kaaosmaisen, likaisen pyhän kaupungin Ganges - virtoineen sekä Vanhan ja Uuden Delhin, politiikan keskuksen. Saimme tutustua silkkikankaan kudontaan, Intian hienoimpiin silkki- ja puuvillakankaisiin, jalokivitehtaaseen, muslimien ja hindujen temppeleihin, maharadjojen ja kuninkaiden palatseihin. Ajoimme läpi pohjoisen Intian autolla, junalla ja lentäen. Kuljimme norsun selässä, kuten maharadjat aikoinaan, ajoimme jeepillä, tuktuk´illa, riksalla sekä veneellä Ganges-joella. Saimme seurata intialaista tanssiesitystä, ruumiin polttoa ja tapasimme käärmeen lumoajan sekä kamelikaravaanin. Saimme osamme myös kerjäävistä katulapsista varsinkin suttuisessa, likaisessa Agrassa. Jouduimme puhtaan veden puutteesta kärsivien kansalaisten mielenosoitukseen, katukauppiaitten piiritykseen ja paikallisten asukkaiden tuijotuksen kohteeksi crockseinemme. Kuulin myös, että Anita on Hindu-nimi ja tarkoittaa Kuu´ta.

Naiset kaivolla, vedenhaku matkalla.

Kaikki on nyt yhtenä sekamelskana mielessäni. Intialainen ruoka yllätti positiivisesti. Nan-leivästä tuli erityinen suosikkini. Tip – tip taitaa olla Intian yleisin sana. Sitä ainakin kuulimme tipin pyytäjiltä joka puolella liikkuessamme.

Meille selvitettiin Intian uskontoja ja niiden jumalia, hallitsijoita ja taisteluita, kastijakoa, koulutus- ym. yhteiskunta- järjestelmää, Sarin, intialaisen naisen yleisimmän puvun päälle pukemista, Taj Mahalin ja muiden palatsien mielenkiintoista historiaa.

Palaan Intian matkaamme myöhemmin pienemmissä erissä, kunhan saan kuvani ja ajatukseni järjestykseen.

Kotona kaikki näyttää hyvältä. Ayi on näköjään eilen käynyt siivoamassa. Kasa pyykkiä odottaa pesijäänsä. Nilkat on turvoksissa kuumuudesta ja ainaisesta jaloillaan olosta. Yksi unelmani on nyt toteutunut ja nyt kuulun niihin ihmisiin, jotka ovat nähneet Taj Mahalin. Joku USA:N presidenteistä nimittäin on sanonut, että maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä; niitä jotka ovat nähneet Taj Mahalin ja niitä jotka eivät ole.

Missään vaiheessa ei ollut aikaa sen vertaa, että olisin ehtinyt vaihtaa upean silkkisen sarin päälleni näitä Taj Mahalín kuvia varten.