Miten minulla kestääkään aina tämä vuorokausirytmin muutos. Vieläkin kukun myöhään yöhön ja sitten aamupäivän nukuttaa. Oikein olen kateellinen Onnille, joka heti päänsä tyynyyn kallistettuaan, on syvässä unessa. Onko toiset ihmiset rakennettu jotenkin erilailla niin, etteivät nämä rytmimuutokset vaikuta millään lailla?
Pyörän kanssa on ollut ongelmia. Heti ensimmäisenä yönä, kun kannoimme pyörämme ulos yöksi, minun pyörästäni varastettiin takaventtiilin nuppi. No se ei oikeastaan mitään haitannut, mutta kun seuraavana aamuna oli viety koko takaventtiili, niin kyllä harmitti. Taluttelin pyörän tuohon kulmalla olevaan pyöräkorjaamoon ja siellä mies näppärästi irrotti kumit, tarkasteli sisäkumia ja esitteli uutta tilalle, johon minä henhau´ta. Hän ilmoitti sen maksavan 20 Rmb.
En ole aiemmin huomannutkaan kuinka kaunis silta meillä on tässä aivan lähellä.
Hän rasvasi vielä kettingit ja olihan ilo polkaista Decathloniin uutta koria ostamaan, kun vanha oli jo niin ruosteinen, että siinä itsensä sotkee. Sekin maksoi lähes 20 Rmb pyörääni paikoilleen asennettuna.
Taivas alkoi uhkaavasti pimetä ja synketä. Tulipa muutama pisarakin, joten vauhdilla kotiin, kun ei sateensuojaakaan tullut mukaan. Poikkesin alakerran Managementtiin tilaamaan Shanghai Daily:n 6 kuukaudeksi, 300 Rmb. Lupasivat lehden jo keskiviikkona.
Mutta olihan minulla mahtava pyöräilyreitti töihin koti Suomessa .
Kotona odottikin Vantaan kentällä kaikessa kiireessä nappaamani pokkari; Somerset Maughamin Kirjava Huntu. Kirja kertoo englantilaisista Kiinan maaseudulla ruttoepidemian aikaan, aikana jolloin parempi väki kulki kantotuoleissa. Kirjan paikan nimet olivat sen verran outoja, etten oikein saanut selvää, missä osassa Kiinaa siinä liikuttiin. Täytynee tutkia Kiinan karttaa oikein suurennuslasin kanssa.
Muutoin olen hoidellut huushollia aivan itse; itse olen siivonnut, pessyt pyykkiä, silittänyt aivan kuten kotona konsanaan. Ei ole tehnyt mieli ruveta ayi´tä etsimään. Entinen lähti takaisin kotiin Filippiineille. Ajattelin kysyä Joan´ia, ehtisikö hän käydä meillä vaikka kerran viikossa. Enempää en oikeastaan tarvitse. Minä näes tykkään silittämisestä ja toisaalta on mukavaa saada olla omissa oloissaan.
Matkatoimisto hätyyttelee Hainan´in lentolippujen kanssa. Odottelen kuitenkin vielä Onnin mukaan tuloa. Toivottavasti hänen aikataulunsa ovat tänään sen verran selvinneet, että osaa sanoa pääseekö lähtemään vai ei.
Landlordille ilmoittelin ennen lomaa ruokapöydän yläpuolelta "räjähtäneistä" valoista. Pyyteli valokuvaa tilanteesta, jotta voi tehdä päätöksen korjauksesta. Kun kiipesin pöydälle tutkimaan asiaa, huomasin siellä olevan tavallista valokaapelia, sellaista mitä meillä käytetään jouluvaloissa.
Saapa nähdä milloin ja minkäinen "insinööri" tulee tätä kaapelia uusimaan.
Kiinankieli on kyllä ihan ruosteessa. Jotain on kuitenkin takaraivossa, kun tänäänkin ymmärsin hississä, kun kiinalaisnainen kysyi, minkä maalainen olen. Osasin sujuvasti sanoa olevani suomalainen. Pihalla kuulin erään ayi´n komentavan pientä tyttöä, joka läpsi samanikäistä poikaa kasvoihin: Pu köji, ei saa. Pitää kuitenkin aloittaa kertaamalla vanhat tekstit, niin on helpompi jatkaa kiinantunteja.
Ensimmäinen kahvitilaisuus on tällä viikolla Community Centerissä perjantaina. Pitänee mennä. Ketään suomalaisia en ole vielä tavannut. Muut taitavat tulla tällä ja seuraavilla viikoilla, kun ovat ensin juhlineet viime lauantaista Katan ja Janin hääpäivää. Onnea heille. Harmi, kun emme päässet mukaan.
Pojille mukavaa ensimmäistä koulupäivää.
