Jos oltaisiin Suomessa, se tarkoittaisi, että on kuumetta, mutta täällä se on ulkolämpötila mittarissamme parvekkeella varjossa. On niin kuuma, ettei jaksa ulkona olla. Nyt jos koskaan, kaipaan ulkoaltaita. Mikä olisikaan lekotellessa aurinkotuolissa ja pulahtaa välillä veteen. Nyt täytyy tyytyä oleskelemaan sisätiloissa. Toisaalta on kaikenlaista hommaa; pyykinpesua ja silittämisiä. Onneksi sisällä on vain 25 astetta eli todella mukavaa. Ilma on niin kosteaa, ettei pyykkejä tarvitse kostuttaa, ovat sopivan kosteita silitettäväksi ulkokuivauksen jäljiltä.

Vähän arveluttaa minkälaiset ilmat on ensi viikolla Hainanilla. Eteläisessä osassa Kiinaa on näyttänyt säätietojen mukaan olevan aika sateista. Toivottavasti ilmasto saarella on kuitenkin erilainen. Harmi, ettei Onni sitten voinutkaan tulla mukaan. Töitä, töitä. Aiomme kuitenkin vieraitten kanssa nauttia lomastamme ja mielenkiinnolla menemme landlordimme sisustamaan Mariot Hotelliin. Merinäköalasta saimme maksaa lisähintaa 1200 Rmb/ huone.

Kynnet ovat saaneet merenvihreät kärjet Hainanin loman kunniaksi.

Sunnuntain shamppanja brunssi Westiniin on varattu ja ilmeisesti tapaamme siellä muitakin suomalaisia. Toivottavasti tällä kertaa pöytämme on sellaisella paikalla, josta voimme helposti seurata päivän performanssin. Tosiaankin puhuvat performanssista. Kun varailin paikkoja eivät ymmärtäneet, kun minä puhuin "show´sta". Uskon, että Orvokki ja Juha osaavat nauttia joka tapauksessa hienosta lounaasta.

MoonDay-päivä lähestyy. Carrefour on täynnä MoonDay Cake´ja.

Jos ilmat jatkuvat näin helteisinä, on rasittavaa kulkea kaupungilla nähtävyyksien perässä. Siinä mielessä toivoisi, että helle hieman hellittäisi. Illalla pitää mennä tilaamaan Orvokille syntymäpäiväkakku. Muistelen, että toimittavat kakun suoraan kotiin. Yritän ainakin. Onneksi hommailin lahjan jo keväällä valmiiksi. Nyt olisi todellakin ollut kiirus. Kuvaa en vielä uskalla pjulkaista, kun ovat vielä koneen ääressä.

Päivien ohjelmaa ei oikein osaa etukäteen suunnitella. Täytyy kysellä vierailta, mitä haluavat nähdä ja kokea. Epäilen vähän Juhan keilapallon teettämistä ja kuskaamista täältä Suomeen, mutta katsotaan. Luulen, että jokunen keilahalli pitää katsastaa.

Tulliportti, jonka läpi Onnin kulkee työpaikalleen Wai Gao Qiaon tullivapaalle vyöhykkeelle.

Aina uusia harmeja. Kannettavastani meni näyttöruutu. Pitää selvittää voisiko takuu vielä olla voimassa, kun ostin koneeni vasta tänne lähtiessä vähän yli vuosi sitten. Onneksi porealtaamme reunalla oli turhanpäiväinen näyttö, jota voin nyt käyttää tietsikkani näyttönä. Näppärä insinöörini irrotti sen sieltä ja asensi työpöydälle. Ei siis mitään välitöntä hätää. Harmittaa kuitenkin. Olisikohan kone ryllääntynyt matkoilla, kun kuskailen sitä Suomeen ja takaisin.

Koskaan ei pitäisi sanoa EI KOSKAAN. Kaikki tällaiset puheet olen saanut perua yksi toisensa perään. Olen aina ollut sitä mieltä, että en koskaan pelaa golfia, enkä edes opettele. Nyt voi käydä niin, että sittenkin menen oppiin. Alkaa näes tämä ainainen shoppailu ja kaupoissa kiertäminen jo kyllästyttää. Pitää saada jo jotain muuta ohjelmaa päiviin.

"Saapas näkee, muttei kerro, miten käy"– sanonta sopii tähän.

Keski-Suomen Yrittäjänaiset ry:lle parhaimmat 60-vuotis onnitteluni. Jotenkin muistuu niin elävästi mieleen 50-vuotisjuhlat, joita olin emännöimässä. Olen hengessä mukana juhlissanne.