Saavuimme Shanghain rautatieasemalle hyvissä ajoin. Puolitoista tuntia ennen junamme lähtöä. Jo aseman edusta oli niin täynnä ihmisiä, että uumoilimme, ettemme mahdu sisään. Onneksi eivät laskeneet asemarakennukseen muita kuin lipun omaavia ihmisiä. Oma laiturimme no 9 löytyi yllättävän helposti. Odotustilat olivat aika ankeat. Monen turvatarkastuksen jälkeen olimme todellakin lähdössä ulkomaille ja eristyksissä muista matkustajista.

Junaamme vartioitiin ahkerasti Guangzhoun asemalla.

Junamme oli määrä mennä suoraan Hong Kongiin ilman välipysäkkejä. Matka-ajasta tosin ei ollut oikein tietoa. Alkuperäisen mukaan sen pitäisi kestää 24 tuntia, mutta uusien junien myötä matka-aika lyhenisi jopa 20 tuntiin. Huomasimme kuitenkin heti, että meidän junamme ei ollut niitä uusia junia, joten tuskin kulkisi yli 200 km tunnissa.

Ei hätää, olimme varustautuneet eväin matkaan ja onneksi.

Junassa oli ravintolavaunu aivan meidän vaunumme vieressä, mutta uskallettuamme syödä siellä illallista totesimme, että parasta hommata eväät myöskin tulomatkalle. Ravintolavaunussa näytti olevan myöskin aamiaistarjoilu, mutta kävin hakemassa vain kupit kahvia omaan loosiimme. Käytävällä kulki kauppiaita huudelleen kovaan ääneen – kiinaksi – kaupitellen syömisiä. Menivät kuitenkin sellaisella vauhdilla hyttimme ohi, ettei nopeinkaan pikajuoksija olisi ehtinyt mitään nähdä, saati sitten ostaa. Päättelimme, että heidän ei ollut tarkoituskaan tehdä kauppaa, ehkä heidän oli vain määrä kulkea se osasto läpi mahdollisimman tehokkaasti. Tuskin olisimme niitä ruokia ostaneetkaan, mutta kerran kun olin varautunut pitämään jo hytin oven selkosen selällään, näin vilaukselta hedelmälautaset. Ne kuitenkin vain sujahtivat vauhdilla ohi, joten päätimme tyytyä mukaan ottamiini banaaneihin.

Muutoin vaunuosastomme vaikutti mukavalta.

Tuli aivan mieleen laivaristeilyt kotimaassa. Samanlainen hytti. Vuoteet molemmilla seinillä, pöytä välissä ja iso ikkuna ulos. Ainoastaan oma vessa ja suihku puuttuivat. Onneksi vessa, jossa oli oikein pönttökin, oli aivan lähettyvillä. Menomatkalla se pysyi suhteellisen siistinäkin, mutta tulomatkalla, kun vaunuvirkailijat olivat kaikki miehiä, sen huomasi heti siisteydessä vessassa ja pesutilassa, jossa oli kolme lavuaaria. Oman vessan ollessa varattuna kävin seuraavan vaunun vessassa ja huomasin, etteivät kaikki vessat olleetkaan pyttyvessoja vaan tämä olikin kyykky-sellainen. Tulomatkalla taas piti housunpuntit kääriä polviin asti ennen kuin voi astua sisään. Paperia oli kuitenkin kiitettävästi.

Junan käytävä olisi voinut olla vaikka Suomen junasta.

Heti junan lähdettyä virkailija tuli hyttiimme, pyysi passit ja junaliput, jotka hän vaihtoi muovitettuihin poletteihin. Niillä ei tehnyt mitään, ei siis käynyt oven sulkemiseen eikä mihinkään. Aamulla sama virkailija keräsi ne illalla antamansa poletit pois ja luovutti junalippumme takaisin. Tulomatkalla kai olivat jo oppineet, että tämä toimenpide oli aivan turha. Saimme myös maahantulokaavakkeet, samanlaiset kuin lentokoneessa jaetaan.

Emme todellakaan tienneet matkan kulusta mitään. Vauhdilla menimme ohi erilaista maaseutua ja kaupunki. Infotaulu, joka hytissämme oli, ei näyttänyt mitään. Yritimme tietokoneella saada selville matkareittiämme, hytissämme oli pistokkeet sitä varten ja langaton nettiyhteys toimi moitteettomasti. Kiinan puolelta ei kunnon karttaa löytynyt, mutta heti HK:n puolelta kyllä.

Noista hopeapallotorneista olen oppinut tunnistamaan Hangzhoun kaupungin.

Matkan alkupäästä tunnistin Hangzhoun Fengshui-talot kauniine torneineen, mutta muutoin viljapellot ja kanavat ja roskaläjät kulkivat ohitsemme niin kauan kuin valoisaa riitti. Juna kulki alkumatkan yllättävän tasaisesti, rata tuntui olevan kunnossa. Jossain vaiheessa yöllä havahduin siihen, että pyörät rysähtivät todella pahasti ja mielessäni kuvittelin etteivät kiskojen päät olleet oikein kohdillaan.

Aamulla saavuimme Guangzhoun kaupunkiin, jossa seisoimme asemalla melkein tunnin. Juna oli koko ajan vartioituna ja siellä saimme eteemme dieselveturin. Ilmeisesti sähköistetty rataosuus loppui tähän. Tulomme Hong Konhin puolelle huomasi siitä, että radanvarret siistiytyivät ja autojen ratit olivat vaihtuneet oikealle ja liikenne vasemmalle puolelle.

Muutoin ei mitään rajamuodollisuuksia ollut. HK:n asemalla kaikki sujui.

Annoimme lippusemme ja lappusemme vuorollaan kullekin virkailijalle. Passintarkastukseen syntyi pientä ruuhkaa, muutoin ei mitään ongelmia. Hyvin levänneenä ja pitkän yön nukkuneena saavuimme HK:iin ja vastassamme oli lämmin leuhahdus, sellainen kun keskellä talvea laskeutuu jonnekin Kanarian saarten kentälle.

Tietenkin unohdimme lunastaa paluumatkaliput asemalta. Niitä ei jostain syystä saanut etukäteen Kiinasta, joten jouduimme hotelliin asettautumisen jälkeen palaamaan takaisin asemalle niitä noutamaan.

Tyypillistä maisemaa junanikkunasta katsottuna.

Paluumatkamme sujuikin jo selvästi rutiininomaisemmin. Tiesimme, mitä missäkin vaiheessa tapahtuu. Olimme varautuneet paremmin omiin eväisiin. Shanghaihin tuloajasta ei ollut mitään tietoa. Yllättävästi tunnistin taas Hangzhoun talot ja tiesin, että siitä ei menisi kuin pari tuntia Shanghaihin. Siitä sitten laittamaan viestiä Caolle, jolle olimme ilmoittaneet pari tuntia myöhäisemmän, alkuperäisen aikataulun mukaisen tuloajan.

Vettä oli paljon, jokia, kanavia ja muutoinkin märkiä peltoja.

Junamatkamme Shanghai – Hong Kong – Shanghai maksoi Deluxe Soft makuuvaunuluokassa 300 US$/henkilö omassa kahden hengen ovellisessa, lukittavassa hytissä. Sama matka 6 hengen makuuvaunupaikoilla olisi maksanut 79 US$, mutta siinä olivat miehet ja naiset sekaisin, ilman ovea kolmen kerroksen sängyissä. Saimme sentään olla omassa rauhassa, joka teki matkasta miellyttävän.

Paluu kotiin. Caon ottama kuva Shanghain asemalla.

Tällä tavalla täällä voi matkustaa junassakin. Jakoivat menomatkalla oikein oman hammasharjan ja tahnan. Samassa kotelossa oli pieni pakkaus, jota Onni ensin luuli purukumiksi, mutta joka osoittautui purkamisen jälkeen pieneksi pyyhkeeksi