Toukokuun toinen sunnuntai valkeni niin kauniina kuin vain uskoa saattaa. Ilma on lämmin ja aurinkoinen.

Westin täyttyi ääriään myöten äitienpäivän juhlijoista.

Äitienpäiväbrunssi Westiníssä on vietetty jälleen kerran mahtavia herkkuja nauttien. Orkesteri valkoisissaan soitti länsimaisia kappaleita. Joukosta tunnistin muutamia operettisävelmiä, Oo sole Mion yms. tilanteeseen sopivaa.

Meitä suomalaisia oli siellä pitkä pöydällinen ja kuuluipa suomea jossain ruokien noutopisteissäkin, joita oli sijoitettu ympäri hotellin aulaa.

Näitä meren herkkuja löytyi monestakin paikkaa ympäri aulaa.

Oli mukava lounastaa tuttujen ihmisten kanssa. Kolme ja puolituntia hurahtaa aina yllättävän nopeasti, eikä edes ehdi, eikä jaksa maistaa vielä läheskään kaikkea, mitä tarjolla on. Onni keskittyi taas kuten ennenkin seafood osastolle ja minun ateriani painottuivat ihaniin jälkiruokiin ja hedelmiin. Siitähän se tasapaino syntyikin. Lapsille on tietenkin aina omat herkkunsa ja ohjelmansa. Näkyipä välillä tulevan pikkukokkeja kakun paistosta kunnon kokkihatut päässä. Äidit saivat lapsien leipomaa kakkua kotiin vietäväksi. Ihana päivä.

Tyttöorkesteri valkoisissaan oli juhlava näky.

Perjantaina olimme Shanghain Oriental Art Centressä kuulemassa Kuopion kaupungin Sinfoniaorkesterin ja Shanghain oopperan orkesterin yhteisesitystä "Dialogue Between Butterfly and Sipelius". Ilta alkoi puheilla ja buffet illallisella, jonka isännöi Kuopion kaupunki.

Ruokailun jälkeen siirryimme konserttisaliin, jonne nyt virtasi myöskin muuta yleisöä kuin kutsuvieraita. Paikkamme olivat aivan edessä, hyvällä näköalapaikalla. Orkesterin kokoonpano oli valtava; tiedättehän, kaksi sinfoniaorkesteria yhdistettynä. Viuluja laskin kolmisen kymmentä, alttoviuluja toistakymmentä, kontrabassojakin lähes kymmenen, huilut, oboet, klarinetit, poikkihuilut, torvet, tuubat ja patarummut. Yhteensä lähes sata soittajaa ja ääntä lähti. Kun Jean Sibeliuksen "Finlandia OP.26 No 7" kajahti ilmoille, uskon että monen iho nousi kananlihalle. Ainakin kaikkien meidän suomalaisten.

Osa suurta orkesteria. Kuva napattu ennen kuin vahtimestari tuli kieltämään valokuvauksen.

Orkesteria johti koko illan kiinalainen kapellimestari Zhang Guoyong, joka on niittänyt laajalti kuuluisuutta johtaen monia tärkeitä orkestereita ympäri maailman.

Täytyy tyytyä mainoksesta otettuun kuvaan, kun en kiellon jälkeen uskaltanut enää kameraa kaivaa esiin.

Seuraavaksi lavalle astui viehättävä nuori nainen, viulusti Xie Nan, joka tuli kuuluisuuteen Pekingin kansainvälisessä nuorten viulukilpailussa ja sen jälkeen hänen menestystarinansa on jatkunut ulkomaita myöten.

Viulu konsertto: "The Butterfly Lovers" taipui hänen käsissään huikeisiin mittoihin. Erityisesti minua viehätti tässä kappaleesta sen muutamat duetto-osuudet; viulu ja sello, viulu ja poikkihuilu. Jos kiinalainen klassinen musiikki on tällaista, minusta taitaa tulla sen ihailija. Kyseessä tosin oli surullinen rakkaustarina, mutta kuitenkin. Juuri Sibeliuksen vahvaan ja mahtipontiseen, jopa surumieliseen sävyyn peilautuen, kiinalainen musiikki oli paljon kevyempää, ilmavampaa ja melodisempaa.

Lintuperspektiivistä tämä Oriental Art Centre on apilan muotoinen, lasein ympäröity rakennus.

Väliajan jälkeen saimme kuulla Sibeliuksen Sinfonian no 2, D duuri Op: 43. Musiikin tuntiajat suonevat anteeksi, jos nimi ei ole aivan oikein. Minut tuntien, tiedätte, ettei klassinen musiikki ole ollut aivan ykkösjuttujani. Sibelius tunnetaan lienee kaikkein kansallismielisimpänä säveltäjänä maassamme ja täytyi ihan tarkistaa hänen elinaikansa 1865-1957. Jean Sibeliuksesta ei sen enempää, mutta hänen 2. sinfoniansa on kai niitä kuuluisimpia, ainakin siitä osa on monille jäänyt mieleen. Tunnelma kuitenkin muuttui jälleen perhosten keveyden jälkeen aivan toisenlaiseksi.

Monien mielestä oli yllättävää, että kiinalaisetkin pysyivät hiljaa koko konsertin ajan.

Yllätysnumeroina orkesteri esitti vielä osan Sibeliuksen Karelia-sarjasta sekä kiinalaisen kappaleen jonka nimi oli jotain "Good News from Peking".

Kello lähenee jo yhdeksää illalla ja Onni valmistautuu lähtemään jonnekin pubiin katsomaan jääkiekon loppuottelua. Paikka on kuulemma niitä ainoita täällä, jossa sen voi seurata livenä. Toivottavasti selviää aamulla töihin. Ei muuta, mutta kun olen lähdössä hänen mukaansa.