Aamulla vähän jännitti, tuleeko illalla haastattelemamme rouva aamulla, tuleeko ajoissa jne. Kaikki pelko oli aiheetonta. Hän ilmaantui ovellemme juuri ennen kahdeksaa aamulla kuten olimme sopineet. Lina on 44 vuotias ja neljän lapsen äiti Filippiineiltä. Hänellä on 14v, 12v, 10v ja 7 v lapset, jotka ovat isänsä kanssa kotona. Lapsista kolme on poikia ja yksi tyttö. Lina kertoi, että lasten yksityiskoulut maksavat niin paljon, että hänen oli lähdettävä tienaamaan tänne. Hänen miehellään ei tuntunut olevan vakinaista paikkaa. Jotenkin tuohon ajatukseen ei oikein totu, että perheet joutuvat olemaan erillään näkemättä toisiaan pitkiin aikoihin. Lina lähettää rahaa kotiin ja kysymykseen: milloin menet kotona käymään, hän ei osannut vastata kuin, että se on niin kallista ettei voi mennä.

Kävelyretkemme suuntautui tälle omakotialueelle.

Meille expatriooteille tämä tilanne on tietysti hieno, kun näitä filippiinoja on täällä runsaasti ja on mistä valita. Mutta sittenkin… Täytyy vain ajatella, että näin minäkin autan jotain perhettä paremmille päiville. Kun lapset saavat siellä kunnon koulutuksen, heillä on aina paremmat mahdollisuudet sitten tulevaisuudessa. Yhdessä Minnan kanssa annamme hänelle kokopäiväisen ja kokoviikkoisen työn 6pv/vko. Hän on meillä molemmilla vuorotellen joka toinen päivä ja nyt koko päivän tai niin kauan kuin tarvitsemme. Hän on innostunut ja osaa myös laittaa ruokaa ja leipoa, niin että voimme joskus nauttia hänen keittotaidoistaan. Toivottavasti hän nyt viihtyy meillä.

Tässä maisemassa silmä lepää vaikka vesi onkin sameaa.

Tänään oli ikkunasta katsoen hieno päivä, aamulla hieman viileä, mutta keskipäivällä jo aurinko paistoi niin, että piti oikein takkia riisua, kun istuimme terassilla kahvilla. Kata oli tehnyt lounaaksi lämpimiä voileipiä ja kun Annika oli syötetty niin lähdimme kävelylenkille. Onpa täällä kaunista. Kävelimme yhdellä ulkomaisten asuinalueella, samanlaisella kuin omamme. Alueella on vain omakotityyppisiä taloja. Siellä on kunnolliset lasten leikkipaikat ja sinne voi mennä vaikka piknikille kauniina kesäpäivänä. Siellä oli niin rauhallistakin, liikenteen melu ei kuulunut juurikaan. Puut ovat niin ihanassa kukassa juuri nyt.

En ole vielä saanut tietooni, mikä on tuo upesti kukkiva pensasmainen puu.

Tulin kotiin kolmen maissa ja Lina jatkoi täällä hommiaan. Sovimme, että hän tekee illallisen perjantaina kun tulee seuraavan kerran meille. Mutta sitten sainkin Onnilta sähköpostin, että menemme illalliselle Xian´in vieraitten kanssa, joten peruin koti-illallisen. Ensi viikolla sitten hän voi tehdä meille jotain filippiiniläistä ruokaa. Tuleehan näitä päiviä.

Tällä alueella on myös upea vesiputous.

Perjantaina Lina lupasi leipoa, jotain suklaakakkua. Vasta kellon lähestyttyä kuutta, hän lähti pois. Saapa nähdä miten totun tähän, ettei ole yksityisyyttä joka toinen päivä. On niin mukava olla kotona, kun ei ole ketään vierasta täällä.