Tie kukkulalle oli onneksi hyvä kulkea.

Aamulla siis lähdimme jo ennen kahdeksaa kohti Sheshania, joka sijaitsee noin 35 km Shanghaista lounaaseen. Cao tuntui tietävän paikat, mihin olimme menossa, joten meidän Marjan kanssa ei tarvinnut seurailla tieviittoja eikä lukea karttaa. Saatoimme vain katsella maisemia. Onneksi edellisen päivän sade oli lakannut ja päivä valkeni pilvipoutaisena, mutta aika viileänä.

Pyhän äidin katedraali näkyvissä.

Sheshan on kuuluisa erikoisesta katedraalistaan, jonka ranskalainen lähetyssaarnaaja rakensi 1800 luvun puolivälissä korkealle kukkulalle, Kuujärven rannalle. Katedraali on Pyhän äidin, Marian katedraali. Siinä on yhdistetty eri tyylejä ja joka vuosi toukokuussa kiinalaiset katoliset vaeltavat pitkin kukkulan rinnettä kulkevaa Via Dolorosaa. Kappeli sijaitsee Sheshan National Tourist Vacation alueella, jossa on kukkuloita ja kahden välissä on köysirata.

Sisäkuva kirkosta.

Mekin kapusimme kukkulalle jalan, pitkin kivettyä tietä välillä puuskuttaen ja ihaillen maisemia. Alas tulimmekin köysirataa pitkin. Kukkulalla oli myöskin Astronominen observatorio museo, jossa myöskin vierailimme. Valitettavasti siellä kaikki tekstit olivat kiinaksi, joten emme paljoa ymmärtäneet. Kaikki eläinradan merkit sekä länsimaiset, että kiinalaiset olivat edustettuina jo tulomatkalla muurien kyljissä. Aurinkokelloja ja muita tähtitaivaan ihmeellisyyksiä vain katselimme.

Zhujiajiao´n kuuluisin Päästä kala vapaaksi - silta

Sheshanista ajoimme Zhuijiajiao´n vesikaupunkiin, joka on aivan Shanghaista lähtevän valtatie no 9 päätepisteessä. Zhuijiajiao on yksi Jangtse-joen suiston runollisista pikkukaupungeista, eikä ehkä kaikkein kuuluisin, mutta kesällä täynnä turisteja. Nyt oli ihanan väljää. Zhuijiajiao on kuuluisa kivisilloistaan, joita kaupungissa on 36 kpl. Niistä kuuluisin on Päästä kala vapaaksi (Fangsheng Qiao)– silta. Silta on muodoltaan klassinen, jossa on viisi pyöreää kaarta. Sillalla onkin tarjolla kaloja muovipussissa, joita voi ostaa ja päästää, pudottaa sitten kalat takaisin veteen. Niinpä mekin pudotimme omat kalamme sillalta ja buddhalaisen opin mukaan teimme hyvän teon, koska näin annoimme kaloille uuden elämän.

Toinen tämän vesikaupungin 36.sta kivisillasta.

Innostuimme Marjan kanssa hieman shoppailemaan. Tarjollahan oli taas ties vaikka mitä ja meillä kun oli oma kantaja, Cao mukanamme. Silkkitäkit, talvivahvuiset Suomen mitoituksella saimme 200 Rmb kpl. Kauppias imi niistä ilman pois, joten menivät pieneen tilaan, mutta painoivat silti 4,5 kg/ 2kpl. Kävimme siellä vanhassa postimuseossa, kaupungin jumalien temppelissä ja teimme myös kanavaristeilyn tyypillisillä kanavaveneillä, joita mies souti kuten Venetsian condolierit. Kanavaristeilyllä näimmekin aika monta erilaita kivisiltaa ja voi vain kuvitella, miten ihania maisemat olisivatkaan kesäaikaan, kun kanavan varren puut ja kukat olisivat loistossaan.

Varmaankin tyypillinen kanavanvarren koti. Ovet auki ulos, ei lämmitystä ei viilennystä.

Lounastimme tyypillisessä kiinalaisessa ravintolassa kanavan varrella. Sisälläkin oli niin kylmä, että takit päällä söimme ihan maittavan aterian, kiitos Caon valintojen. Olihan siellä jotain englanninkielistä listaakin saatavilla, mutta ruoat olivat varsin erilaisia kuin täällä Shanghaissa. Kaikki oli kuitenkin maittavaa. Lämmikkeeksi tarvitsimme kuitenkin kunnon kahvit ennen paluumatkaa. Kotona olinkin sitten jo illan pimennyttyä noin seitsemän maissa.