Perjantaina juttelimme Joanin kanssa ja hänelle on tarjottu paikkaa kiinalaisessa matkatoimistossa, eikä hän ole uskaltanut kysyä lupaa meiltä lähtöönsä. Kerroin, että ilman muuta sinun pitää ottaa työ vastaan, jos itsestäsi siltä tuntuu ja se edistää tulevaisuuden suunnitelmiasi ja haluat mennä. Hän tuntui olevan kovin hämillään, koska ei haluaisi jättää meidän ja Minnan perhettä. Nyt kuitenkin päätimme, että hän lähtee, mutta tekee ainakin tämän kuukauden loppuun tai niin kauan kuin tarvitsemme.

Uuden ayi´n etsintä siis käynnistyi. Kyselin tuttavilta, onko heidän siivoojiensa tuttavilla ketään suositeltavaa ja onhan heitä. Aion tänään kutsua jonkun illalla haastateltavaksi, jotta Minnakin ehtii töitten jälkeen mukaan. Toivottavasti löydämme hyvän. Aiomme taas palkata yhteisen ayin. Vaatimukset taas kasvavat. Ei riitä että osaa pestä, siivota, silittää täytyy osata myös laittaa ruokaa. Onkohan liikaa vaadittu. Katsotaan. Meillä kummallakaan ei ole lapsia enää kotona, joten lastenvahtia emme tarvitse. Ainoastaan apua tässä huushollin pidossa. Etsimme ensin taas filippiiniläisten joukosta. Heillä on kyllä aina niitä viisumiongelmia, joihin emme aio mitenkään osallistua. Ayi ei ole meille niin tärkeä kuin lapsiperheille, joten voimme hyvin vaihtaa vuosittain , jos viisumin kanssa alkaa tulla ongelmia.

Shanghain liikenne sujuu, jos ei vain ole kolaria missään.

Muutoin viikonloppu sujui taas vilkkaan seurustelun puitteissa. Lauantaina olimme iltaa viettämässä Shanghain toisella laidalla Minhangín alueella, Hongqiao´n lentokentän takana. Ajo sinne tuntui oikein seikkailulta, niin monen mutkan takana se oli. Onneksi mennessä oli vielä valoisaa ja käytössämme hyvät ajo-ohjeet. Tuntui, että tulimme keskelle, jotain tosi kiinalaista teollisuusaluetta, tiet olivat täynnä kuorma-autoja, joita meidän asuntoalueellamme ei juurikaan tapaa. Niinhän sieltä keskeltä putkahti hienosti hoidettu ja vartioitu "Shanghai Racquet Club & Apartments". Alueella asuu vain kaksi suomalaista perhettä ja se tuntui olevan enemmän sisäänlämpiävä kuin tämä meidän alueemme, koska siinä ympäristössä ei oikein näyttänyt olevan mitään paikkaa, mihin voisi mennä esim. kävelemällä. Ainoat toiminnat ovat porttien sisäpuolella. Klubi talo ja kauppa olivat isommat kuin meillä ja alue näytti tosi kauniilta illalla, kun pois lähtiessämme hieman kiertelimme alueella. Talot olivat 6-kerroksia ja huoneistot eri tyyppisiä, kuin täällä meidän alueellaamme. Enemmän ehkä kiinalaisia, vaikka olivat  pelkästään länsimaalaisille tarkoitettuja.

Monet puut ovat juuri nyt täydessä kukassaan Tässä kevät-mangolia.

Sunnuntaina-aamuna lähdimme kävely-pyörä- lenkille: minä pyörällä, Onni jalan. Kävimme uudessa kirjakaupassamme ostamassa uudempia karttoja ja ostin myös ihanan Feng Shui-kirjan. Lounastimme Leither-centerissä syöden lämpimät voileivät kahvin kera, koska olimme illalla menossa alueemme suomalaisten kanssa taas ulos syömään.

Lauantaina kylään mennessä minun olisi pitänyt saada kangasmarkkinoilta sinne teetettäväksi jättämäni päiväpeitto valmiina. Se ei kuitenkaan ollut siellä. Olisin joutunut odottamaan, kunnes räätäli sen tuo jostain, mutta sanoin tulevani sunnuntaina uudelleen. Siinä kangasmarkkinoiden liukuportaiden juuressa tapasin yllättäen Jyväskylästä tuttavan, johon en yleensä törmää siellä. Kumpikin oli niin hämmästynyt tilanteesta, että menimme hetkiseksi sanattomaksi. Onni tapaa hänet varmasti tänään työmaalla.

Melli kotikalliollamme.

Monet expatriootit tuovat lemmikkejään tänne, vaikka joutuvatkin jättämään ne 6 kuukaudeksi karanteeniin. Lisäksi lemmikin pitäminen ei ole halpaa, siitä joutuu maksamaan vuosittain jonkun lisenssin, joka on täällä ulkoringin sisäpuolella kalliimpi kuin kauempana keskustasta. Lisäksi koiria ei saa ulkoiluttaa ulkona aamu 7 ja ilta 7 välisenä aikana. Aina ne on lisäksi pidettävä kytkettynä ja koirien on oltava koulutettuja tottelemaan hoitajansa käskyt. Tietenkin eläinten on läpikäytävä terveystarkastukset ja läpäistävänä ne. Niille laitetaan myöskin ihon alle mikrosiru, mikä on yleistä jo Suomessakin. Moniin saarivaltioihin kuten Australiaan ja Uuteen Seelantiin on lähes mahdotonta viedä lemmikkiä. Täällä asuvat australialaiset, joilla on lemmikki mukana, ovatkin huolissaan, saavatko lemmikkinsä takaisin kotiin, kun se aika koittaa. Monilla alueella kysytään naapureilta, hyväksyvätkö he koiran tai kissan naapurustoonsa. Tässä meidän compaudillamme näyttää olevan jonkin verran myös koiria. Ja nyt kun oikein ajattelen, niin ei niitä tosiaankaan näe, muuta kuin aamu kuuden jälkeen aamulenkillä ja joskus myöhään iltaisin. Shanghai ei ole oikein koiraystävällinen kaupunki. Niillä ei ole täällä esimerkiksi mitään paikkaa, missä ne saisivat juosta vapaasti.

Osa uusista liikkeistä; kuten hierontapaikka ja leipomo.

Tuohon meidän lähellämme olevalle poikkikadulle on nyt tullut jo monia uusia liikkeitä, mm. lemmikkieläintarvikekauppa, pesula, pari videofilmiliikettä, leipomo, pieni vihannestori, kampaamo, kauneushoitola, viini- ja tupakka kauppa, pikaruokapiste ja tietenkin asunnonvälitystoimisto. Niitähän täällä on pilvin pimein.

Pikaruokaluukulla on yleensä aina kiinalaisia ja sehän on  merkkinä yleensä siitä, että ruoka ei ole kallista.

Keittiöstä tulee ihana tuoksu. Joan on paistanut muffinsseja. Täyttyy keittää päiväkahvit.