Turhaan taas täällä kotona näytän odottavan internetasentajaa. Hän tuli kuin tulikin eilen ja vieläpä sovitusti heti aamusta. Kyseli heikolla englannillaan puhelimia, jota minä taas ihmettelin. Minä vain jankkasin ei kun internet ja ohjasin kädestä pitäen vaatekomeron alimmaisen hyllyn alla olevaan lokeroon, jossa tiesin modeemimme sijaitsevan.

Tästä johtosumasta se meidän internet vain toimii.

Hän irrotteli pois sen vanhan ja asetti uuden tilalle, mutta ei saanutkaan sitä toimimaan.

Edelleen taas kyseli puhelimiamme ja minä neuvomaan ja .minä neuvomaan mm. makuuhuoneemme puhelimen . Hän ei kun asettelee modeemia sinne makuuhuoneeseen. Minä ei, ei sinne. Yritin selittää, että meillä on internetyhteys joka huoneessa ja tarvitsemme sen niin. Ilmeisesti hänellä oli mukanaan vain yhden linjan modeemi ja siksi pyysin häntä palauttamaan vanhan systeemin paikoilleen, jotta en edes se käytössä. No eihän hän saanut sitä enää pelaamaan.

Minulle pukkasi jo kiire päälle. Cao odotteli jo pihassa minua, kun meidän piti mennä ne lentoliput hakemaan.

Pulssi alkoi jo kiihtyä ja sainhan vihdoin sen miehen ulos meiltä.

Näenköhän taas tätä miekkojen kanssa liikehdintää siinä "hevos-patsas"-risteyksessä.

Autosta soitin landlordille, että internetmies kävi, mutta nyt meillä ei enää toimi edes vanha systeemi. Hän lupasi hoitaa asian.

Iltapäivällä, kun palasin kaupungilta managementista tuli kaksi miestä laittamaan sen vanhan yhteyden kuntoon. Joten mitään ei siis eilen tapahtunut muuta kuin hirveätä häslinkiä. Tänä aamuna sen internetmiehen piti palata uudelleen ja minun piti soittaa landlordille heti kun mies ilmestyy, jotta landlordi voi antaa ohjeet. Eipä ole kuulunut miestä. Jotenkin toivon, että tulisi silloin kun Onni on kotona. En aio kuitenkaan koko päivää sisällä odotella. Kun saan pyykit koneesta lähden vähän ulkoilemaan. Ajattelin pistäytyä B&Q.ssa. Tarvitsen myös huomiseksi lattiavahaa Joanille, joka aikoi tehdä vahauksen huomenna.

Tänä iltana menemme naisten kanssa Mialle. Ompelija tuo vaatteemme, jotka viime viikolla jätimme työn alle, sinne. Mia kutsui tulemaan jo etukäteen kahville.

Huomenna menemme Community Centeriin ilmaisille kahveille aamupäivällä. Siellä on pari kertaa kuukaudessa sellainen kahvi-keskustelu piiri. Aina on jokin tietty aihe, josta on alustus ja sitten keskustellaan. Nyt on vuorossa Kiinalainen Uusi Vuosi ja siihen liittyvät traditioit ja perinteet. Sama aihe on myös teemana ensiviikon lounaalla, johon olen saanut kutsun vuoravälitystoimistoltamme. Siellä selviää myös punaisten kirjekuorien salaisuus. Olen vain kuullut, että Uutena Vuotena kiinalaisille työntekijöille; autonkuljettaja ja ayi, annetaan rahaa punaisessa kirjekuoressa.

Kiirettä pitää, kun lounas on torstaina ja perjantaina lähdemme jo lomalle.

Ensi sunnuntaina on yhden suomalaisen 60-vuotis juhlalounas Super Brand Mall´in 7. kerroksen eräässä ravintolassa. Hirveää lahjapaniikki iski päälle, kun en tunne koko ihmistä, enkä mitä yleensä harrastaa tms. Yksi aamu kysyin Onnilta: Kysyitkö minulta eilen tässä ruokapöydän ääressä, mitä Eskolle lahjaksi? Se osoittautuikin kuitenkin vain minun toive-unekseni. Ilmeisesti yhteisen Filippiinien lomamme jälkeen tunnen häntäkin paremmin. Täytyy vain jotenkin yksin selvitä tästäkin pulmasta.

Tässä yhteisvessat kiinalaiskorttelissa. Kuvasta näette väsemmalla naisten WC-merkin

Yskä ei tunnu hellittävän vieläkään. Tänä aamuna Onni kuitenkin uskaltautui taas aamulenkilleen. Minä en voi mennä vielä puolikuntoisena edes mihinkään jumppaan. Alkaa jo vähän risoa tämä sairaus.

Onneksi on koko ajan uusia suunnitelmia. Elokuun lopun vieraittemme kanssa olemme menossa Hainanin saarelle muutamiksi päiviksi. Onni ei pääse mukaan, mutta menemme kolmistaan. On ihanaa tehdä jo uusia lomasuunnitelmia, vaikka edellinenkin on vielä kokematta. Tässä välissä on vielä Xian´in matka Onnin kanssa maaliskuussa.