Ensimmäinen viikko täällä on kohta takana. Päivät ovat kuluneet lähinnä kaiken tarkastelussa. Yöt ovat menneet vaihtelevasti, välillä nukkuen välillä valvoen. Tänä aamuna joku piti kunnon ilotulituksen aamulla klo puoli 5. Olin jo silloin ylhäällä. Muutoin on pitänyt käydä ympäristö läpi, onko tullut muutoksia ja onhan niitä.

Maisema meiltä jo Carrefouriin päin on oudon autio, kun kaikki rakennusmiesten kyhäämät kaksikerroksiset asuintalot on purettu tämän meidän kadun varrelta. Ilmeisesti espanjalaiskortteli on nyt valmis.

Klubi house´n ovien eteen on kyhätty iso lasinen tuulikaappi ja Onnin pyörä varastettu. Ainakaan sitä ei löydy enää mistään. Onni tuntui olevan vaan mielissään, pääsepähän ostamaan isompikokoisen pyörän ensi keväänä. Tuskin olisi raaskinut tuhlata toista 30 euroa, jos entinen olisi vielä jäljellä.

Kotona ruokailutilassa on kuin asuisi isonkin putouksen juurella. Vesi lorisee tosi mahtavasti ilmastointilaitteissa. Onneksi muut huoneet ovat hiljaisia – vielä. Harkitsen, pyydänkö "ilmaajat" paikalle. Täällä täytyy kaikki tällainen harkita tarkoin. Monesti pienestä asiasta koituu vielä suurempi harmi. Anteeksi vain kiinalaiset.

Koko alkuviikon tappelin internetin kanssa, kunnes kuulin, että jossain Hong Kongín tai Taiwanin kieppeillä on koko Kiinan kattava tietoliikennekaapeli poikki ja se on luvattu korjata tammikuun loppuun mennessä. Joten täytyy tosiaan jotenkin vain sompailla. Tekstin vieminen blogiin vielä jotenkin onnistuu, mutta kuvien kanssa on ihan mahdotonta. Ajattelin jo etten koko kirjoittele sillä aikaa, mutta teenpä kuitenkin toisin. Kuvia lisään sitä mukaa, kun yhteydet taas tulevat kuntoon.

Kotona pitää koko ajan olla varuillaan, ettei kesken vessasession joku mies roiku kylppärin ikkunan takana. Ikkunanpesijät nimittäin, kuten aikaisemmin mainitsin.

Pikkuinen kiinalaispoika leikki purkujätteiden keskellä.

Tänään lähdimme naisten kanssa joukolla kävelylenkille; viisi naista ja kahdet rattaat. Menimme kanavanrantaa pitkin, jossa syksyllä Iisalmelaisten ja Saariselkäläisten kanssa kävelimme. Onpa siellä maisemat muuttuneet. Talot ovat kohta kaikki maan tasalla. Siellä täällä raunioitten keskellä vielä asutaan, mutta vielä surkeammalta näytti kuin silloin syksyllä. Joku yritti siellä vielä kauppaa pitää ja ravintolaa ja olipa siellä oikein tehdaskin. Useampi sorvia ainakin tunnistin. Aikaisemmin emme sitä huomanneetkaan, vaikka kuljimme juuri samaa reittiä. Osasin olla naisille oppaana, kun he eivät olleet siellä liikkuneet.

Muistatteko syksyn vieraat tämän paikan. Erilaiselta näyttää. Eiköhän tässä kohta ole kerrostalokortteli.

Jonkun ajan kuluttua tuli taas tunne, että täältä on päästävä äkkiä pois. Ihmisten ilmoille päästyämme päätimme etsiä lounaspaikan. Päädyimme suosittuun (aina autoja paljon pihassa) kiinalaiseen ravintolaan, jossa en ollutkaan ennen käynyt. Saimme ison pyöreän pöydän ja ruokien tilaaminen oli helppoa hyvien värikuvien avulla. Lisäksi tarjoilijat puhuivat englantia ja ruokalistatkin olivat myös englanniksi. Tilasimme graavilohta, sweet&sour-lihaa, shanghain nuudelia, vihreitä papuja, jotain hyvin maustettua kanaa, "kaijua" (kiinalainen mieto vihreä vihannes) ja riisiä. Tulikohan kaikki. Juomineen päivineen maksoi henkeä kohti 54 Rmb. Ruoat olivat tosi hyviä, laadukkaita ja paikka on aivan meidän lähellä. Seuraavat vieraat pääsevät ehkä sinne syömään. Meille yrittäjänaisillekin se olisi sopiva lounaspaikka.

Tämä ananaksella maustettu Sweet&sour-liha on aina varma valinta kiinalaisessa ravintolassa.

Tämä on sitä kuuluisaa Shanghain nuudelia. "Maistuis varmaan sullekin"

Paluumatkalla tutustuimme uuteen antiikki- ja kirjakauppaan, jotka ovat tulleet aivan Carrefouria vastapäätä. Alkaa tämäkin seutu vilkastua. Ei tarvitse joka asian takia taksimatkaa tehdä. Ostin muuten "Step-by-step Chinese cooking" näppärän hyvin kuvin varustetun kirjasen. Saapa nähdä tuleeko mitään kokeiltua.

Huomenna menenkin sitten Shanghain suomalaisten lounaalle Nepalilaiseen ravintolaan. Mielenkiintoista tutustua siihenkin keittiöön. Lounaan jälkeen suuntaamme bambukauppaan ostamaan sisustuksen hittiartikkelia – bambutikkaita. Itse en tiedä vielä ostanko, olisi kyllä käyttöä vieraille vierashuoneessa ja työhuoneessa yöpyjille vaatteiden ripustuspaikkana, kun kaappitilaa on niin hintsusti.

Vielä yksi ruokakuva

Onni tuli tänään töistä ja kehui saaneensa kahden viikon kylpyläloman 30-vuoden palveluksesta. Hän miettii vain, että milloin sen ehtii käyttää, kun lomaa ei ehdi muutoinkaan pitämään. Varsinkin nyt täällä ollessa ne Suomen päivät ovat niin kortilla, että malttaako sitä mennä kahdeksi viikoksi kylpylään makaamaan. Kyselin voisiko sen vaihtaa tänne Kiinaan johonkin muuhun kohteeseen. Luulen, ettei verottaja sitä hyväksyisi. No onpahan jemmassa pahempien päivien varalle.

Kun saisi nyt sen Kiinalaisen uuden vuoden järjestettyä vapaaksi. Joka tapauksessa lähdemme matkaan ja toivottavasti saamme levättyä kunnolla.

Ei täällä ihan laiskana meikäläinenkään aio olla. Ilmoittauduin nimittäin Sisustuskurssille. Pienimuotoinen kurssi, jossa opetellaan, miten saadaan väriä ja ilmettä kotiin. Kiinalaisen lääketieteen kurssi oli myös mielenkiintoinen, mutta sattuu juuri pahasti vieraiden tulopäiväksi. Joskus myöhemmin sitten sinne.

Nyt en sitten tiedä milloin saan tämän nettiin. Yritän tekstiä kuitenkin. Aamulla aikaisin, kun internetliikenne on hiljaisempaa, voin yrittää niitä kuviakin