Itsenäisyyspäivän vietolla Suomessa on aina oma tunnelmansa. Lunta ei näy mailla eikä halmeilla, mutta linnan kutsuja tv:stä seuratessa, se ei tunnu juhlaväkeä haittaavan. Itselläni palaa kynttilät pöydällä ja ikkunalla kynttelikkö luomassa tunnelmaa. Jotenkin tähän joulun odotustunnelmaan ei oikein pääse. On niin pimeää ja sateistakin koko ajan.

Kaksi viikkoa on täällä kotona oltu. Ensimmäisellä viikolla heräsin joka yö kolmen neljän aikaan aamulla. Sain kovasti hommia tehtyä ennen töihin lähtöä. Illalla sitten oli vaikeuksia pysytellä hereillä edes kuuteen, seitsemään illalla. Nyt sitten ollaankin jo normaalissa päiväjärjestyksessä.

Itsenäisyyspäivä meni akvaariota kootessa; vesiä ja hiekkoja kantaessa, kasveja ja kaloja elvyttäessä. Toivottavasti muistan syöttää nämä uudet hoidokit. Pia lupasi itse käydä viikoittain vedet vaihtamassa. Lohilaatikon jälkeen suuntasimme Henrin kanssa liikkeelle laajakaistaa asentamaan. Yllätykseksemme jouduimme suoraan keskelle Itsenäisyyspäivän juhlaparaatia, joka tänä vuonna pidettiin Jyväskylässä. Paraati kulki aivan liikkeeni editse niin, että emme päässet edes parkkipaikalleni.

Nappasin tämän kuvan liikkeen ikkunanläpi, kun panssarivaunut ja mujut armeijan kulkuvälineet alkoivat vyöryö ohi.

Monien kommervenkkien jälkeen Henri sai kaikki taas toimimaan. Asennus ei ollutkaan niin yksinkertaista kuin liikkeessä minulle annettiin ymmärtää: "Töpselit vain seinään ja käyttämään".

Onneksi nykynuoriso on perillä näistä vehkeistä ja minullekin on kasvanut oikea henkilökohtainen atk-konsultti.

Taisi olla vähän kinkkinen juttu.

Tämä kaksi viikkoa on tuntunut pitkältä, kun ei ole ollut sähköpostia ja nettiä kunnolla käytössä. Minusta on tainnut tulla näistä laitteista jotenkin riippuvainen. Yhteydenpito Kiinaan ja Onniin on vähän hankalaa tämän 6 tunnin aikaeron vuoksi. Hän kun pääsee töistä kotiin ja olisi aikaa, niin minä olen vielä töissä, enkä voi oikein keskustella. Kun tulen kotiin, hän on jo nukkumassa. Onneksi näin vapaapäivinä löytyy yhteistä aikaa selvitellä asioita ja kuulumisia.

Sain viestin ayi:ltakin. Pitäisi hänellekin kirjoittaa ja kysellä, ettei hänellä vain ole sukulaisia siellä Filippiinien tuhoalueella. Olen käsittänyt, että hänen lähiperheensä on Manilassa eikä siis tuhoalueella. Huomaan, että ajatukseni ovat usein Shanghaissa. Kaiholla ajattelen, miten valtavasti sielläkin jo satsataan jouluun ja olisin halunnut olla näkemässä, mitä kaikkea ihmeellistä sinne on ilmestynyt kauppoihin. Eikä tämä erossa olokaan näin pitkään ole mitään mukavaa. Huomaan, että koti on aina siellä, missä olemme molemmat.

Työt ovat pitkästä aikaa maistuneet mukavalta. Olen monen vuoden jälkeen tuntenut itseni taas innostuneeksi ja palveluhaluiseksi. En muistanutkaan, miten ihania asiakkaat voivat olla. Siellä enkelien joukossa, tunnen itsenikin vähintään hyvän tahdon enkelilähettilääksi. Voin olla niin monelle avuksi monessa vaikeassa tilanteessa ja saan siitä suoraa palautetta. Mikä voisikaan olla mukavampaa. Harvemmin kotona kehutaan niin usein, vaikka Onni kyllä onkin niin kiitollinen pelkästä makkarasopasta kiinalaisen työpaikkalounaan jälkeen.

Toivon kaikille paljon ihania enkeleitä.

Pakettien käärimisen taito on nyt taas eduksi tähän aikaan vuodesta. Minun ja muidenkin kauppiaitten kannalta on hyvä, että nykyisin veronpalautukset on maksettu ihmisille hyvissä ajoin ennen joulua. Muistuu tässä mieleen aika, jolloin niiden maksua lykättiin vuodenvaihteen yli.

Mukavaa joulun odotusta kaikille. Voipi olla, että minun kirjoitteluni on vähäisempää täältä Suomen päästä. Eikä se niin kiinnostavaakaan ole. Toivottavasti löydän taas uusia mielenkiintoisia paikkoja Shanghaihin palattuani tammikuun alussa.