Täällä on kylmä. Pyöräilin juuri 10-15 min Lotus Centeriin ja päällä oli fleece-vuorinen trenssi ja nahkakäsineet kädessä. Yhtään ei ollut liikaa. Onneksi sentään sade lakkasi jo eilen. Illalla olimmekin Blue Frog´issa yhdessä muitten tämän alueen suomalaisten kanssa illallisella. Meitä oli siellä yli 20 henkilöä ja päätimme kokoontua yhteen edes kerran kuussa.

Siellä virisi juttua siitä, kuka missäkin viettää joulun. Osa jää tänne ja aikoo laittaa täällä kaikki suomalaiset jouluherkut. Elävän joulukuusenkin tänne voi tilata. Toimittavat suoraan kotiin ja tulevat jostain Pekingin takametsistä. Perästä kuuluu millaisia ovat olleet. Jouluruokareseptejä muistellessa, tulimme siihen tulokseen, että täältä löytyy aika paljon tarveaineita, ainoastaan tumma siirappi pitäisi tuoda Suomesta. Nuorempi polvi kaipailee tänne valmista voi/torttu- ja piparkakkutaikinaa. Karjalanpiirakatkin, joihin riisiryynit ja ruisjauhot täytyy myös tuoda Suomesta, leipoutuvat täällä näppärissä käsissä. Onpa joku pitkäaikainen ayi´kin oppinut niitä tekemään.

Kyllä täällä näköjään ulkomaalaisten jouluvietto otetaan huomioon, vakka kiinalaiset itse eivät joulua vietäkään. Ulkomaalaisille on kyllä joulua tarjolla. Lotus Centerissäkin soi jo joulumusiikki ja kaikenlaista joulukrääsää juuri tuotiin esille. Olisi kiva nähdä, mitä kaikkea tänne ilmestyykään, mutta ei voi mitään, kohta on lähdettävä Suomen talveen.

Mieli on vähän ristiriitainen, toisaalta täällä olisi mukava olla, toisaalta kotiinkin on kiva palata.

Viimeisiä lahjoja vielä ostelin ja löysinpä jotain ihanaa suvun viimeiselle tulokkaallekin. Täällä on niin ihania lastenvaatteita, että katselen niitä usein mielelläni. Jarkollekin olisi vaikka mitä ihanaa. Poikien vaatteet varsinkin ovat Suomessa niin yksitotisia. Laukut alkavat olla jo täynnä. Täytyy tarkoin miettiä, mitä vielä ottaa mukaan. Onneksi meillä on se 40kg:n eikä 20 kg:n painoraja koneeseen.

340649.jpg

Postilaatikot ovat aivan sikin sokin. Ilmeiseti ne ovat siinä järjestyksessä, missä järjetyksessä asukkaat ovat huoneistoihin muuttaneet. En haluaisi olla postinjakaja täällä.

Posti tänne kulkee aika mukavasti. Kirjeet tulevat noin viikon. Tärkeintä osoitteessamme on, kadun numeron lisäksi, talon ja huoneiston numero. Nimeä ei postilaatikoissamme ole eli pelkällä nimellä osoitetut lähetykset palautuvat takaisin Suomeen. Osoitteemme on aika pitkä ja moni jättää juuri ne tärkeimmät: talon numeron ja huoneistonumeron pois. Mistään ei siis näe minkä nimisiä asukkaita talossa asuu.

Sovimme juuri Joan´in, ayi´n kanssa, että tulee vain kaksi kertaa viikossa, nyt kun Onni jää tänne yksin. Hänellä, kun on joka maanantaiaamu aikainen lähtö Jainding´iin. Ei tarvitse ayi´n niin aikaisin tulla ja eihän täällä kukaan ole sotkemassakaan päivisin. Lähettelin Joan´lle juuri koepostia hänen e-mailiinsa, että voin saada häneen yhteyttä Suomestakin käsin.

267698.jpg

Tässä Joan tänään otetussa kuvassa. Hänellä on korkeakoulututkinto suoritettuna kotimaassaan Filippiineillä, mutta tekee ayi´in töitä Kiinassa hankkiakseen talorahat.

Huomenna vielä on pakko käydä kangasmarkkinoilla. Lyhyt kelsiturkki ei nyt ota onnistuakseen. Saapa nähdä joko kolmas kerta onnistaa. Tekivät liian ison, oli kuin teltta ja hihat niin naftit, että tuskin käsivarret niihin mahtuivat. Kertaalleen jo korjasivat ja koko viikonlopun siellä juostiin.

Marjan kanssa menemme huomenna, hänelläkin on siellä takki teetettävänä. Taas kerran tulin tulokseen, että aina pitää jättää korjauksille aikaa päivä, pari.