Kaupassa käynti alkaa jo sujua rutiinilla. Hyvin osaan jo suunnistaa hyllyille, josta löydän etsimäni tavarat, sikäli kun yön aikana tavaroita ei ole muutettu taas muualle.

Tätä kirjoittaessani ilta on jo pimeä ja ilotulitusraketit alkoivat taas paukkua. Näky on komea ikkunasta ja parvekkeelta.

Tämä äiti oli myöskin käynyt vaippaostoksilla

Kampaajan jälkeen suuntasin taas viikonlopun ostoksille Carrefouriin. Siellä olen jo tottunut "elävän ravinnon osaston" tuoksuihin=hajuihin. Tänään taas sammakkoallas oli täynnä, olipa yksi jo kellahtanut nurin päinkin. Taskurapuja oli kahdessa laarissa. Toisessa ne vielä ryömivät, kun toisessa ne olivat nätisti sidottu narulla, etteivät pääse karkaamaan. Näyttävät tulevan kauppaan isossa laatikossa irrallaan ja siinä ne sitten asiakkaiden edessä kääritään nättiin "pakettiin". Eivät voi sen jälkeen liikuttaa jalkojaan eikä saksiaan.

Onni on syönyt näitä rapuja työpaikalla kuorrutettuina.

Katkaravutkin on jotenkin mukavampi ottaa suoraan pakasteesta kuin käsin kauhoa muovipussiin altaasta. Kerran siinä satuinkin näkemään, kun asiakkaat itse sieltä metsästivät ne pussiin.

Kilpikonnilla on myös altaansa päällä jonkinlainen verkko, etteivät pääse omia aikojaan kiipeämään laatikosta pois. Mitenkähän niitäkin laitetaan ruoaksi ja mitä niistä voisi syödä. Tiedän, että kiinalaiset keittävät kilpikonnanlientä ja syövät kaiken mahdollisen; jalat, pään, mutta ei kai sentään kilpeä.

Mistähän nämäkin sammakot on pyydytetty?

Kaloja on kaiken näköisiä ja mallisia. Pitkiä lonkeroisia kuten käärmeet, hopeanhohtoisia, litteitä, pitkiä, pätkiä. Yhtään tutunnäköistä ei ole näkynyt. Ainostaan Norjan-lohi-osasto näyttää tutulta. Täältä saakin siis tuttua lohta, mutta hinta on kallis. Sitä olen ostanut ja olen saanut aivan tuoretta kalaa. Mitenkähän sekin tänne asti kuskataan?

Kalanpäät törröttävät mukavasti lumesta

Tarjolla on kaiken kokoisia, mallisia kotiloita, simpukoita, mutekaloja ja ihmeellisiä "limanuljaskoita", joista ei tiedä mitä ne ovat.

Marketti on suht´ siisti ja ulkomaalaisten suosima, mutta tällä osastolla on tietenkin oma hajunsa.

Joskus kierrän osaston kaukaa, joskus taas työnnyn varta vasten tutkimaan, mitä sieltä tänään löytyy.

Mitään elävää en ole vielä uskaltanut ostaa, myöskin syystä, että en osaisi niistä mitään valmistaa. Ravintoloissa syödessään voi kyllä popsia milloin mitäkin – tietämättään ja hyvä niin.