Jotenkin en nyt pääse normaali arkeen kiinni . Vieraat lähtivät maanantaina aivan normaali aikataulun mukaan. Sähköposti ei toiminut, imuri ei taaskaan käynnistynyt, ikkuna odottaa vaihtoa ja ilmakin viileni +20 oC:een. Kävin sentään eilen Katan ja Annikan (vauva) kanssa lounaalla kiinalaisessa ravintolassa.

Lauantainen Suzhoun reissu oli aikamoinen seikkailu. Päiväseltään ajelimme sinne haiwaytä pitkin ja palasimme vanhaa Shanghain tietä, maaseutua tutkaillen. Välillä tietämättä olimmeko oikealla tiellä vai ei. Viitoitus todettiin taas kummalliseksi. Emme aina osanneet tulkita niitä oikein.

Tiejärjestelyjä

Kävimme silkkimuseossa ja ostimme silkkikaupasta silkkikankaita. Vaatteet totesimme taas liian pieniksi näin koolle L ja XL. Lyhyitäkin ne olivat pitkälle ihmiselle, jos muutoin mahtuivat päälle.

Yhtä tuskaa oli niiden sovitus ahtaassa ja täysin pimeässä sovituskopissa kuuman nihkeälle iholle.

Lounas italialaisessa jalkopallofani-ravintolassa oli miellyttävä kokemus. Varsinkin talon erikoinen: suklaapitsa, maistui jälkiruokakahvin kanssa todella hyvin. Voin suositella. Isäntä otti meidät henkilökohtaisesti vastaan, huolehti koko ajan, että kaikki toimi ja hyvästeli oikein kädestä pitäen meidät kaikki lähtiessämme.

Kaiken kaikkiaan kaupunki vaikutti siistiltä ja matalalta. Hyviä kauppoja löytyi ja shoppailu voisi siellä olla antoisaa oikein ajan kanssa. Silkki tuntui olevan siellä halvempaa kuin täällä Shanghaissa. Liikenne vain tuntui olevan vielä enemmän kaaosta kuin täällä. Riksojakin oli liikenteessä runsaasti.

 

Joku kuskeista väsyi asiakkaitten odotukseen.

Oi miten helppoa olisikaan "jäädä maahan makaamaan", ( Mieheni sanoo aina pahassa tilanteessa, ettei saa jäädä maahan makaamaan.) jolleivät ystävät täällä vetäisi mukaan toimintaan. Uusia retkiä ja tapahtumia on taas mukavasti tiedossa ja siitä se lähtee.