Jo otsikko uumoilee tuiki arkista asiaa. Välillä yritän kirjoitella näistä arkirutiineistakin täällä.

Tosiaankin kynsihuoltoon mennessäni. Otin nuo internet- ja puhelinlaskun mukaani ja poikkesin ne maksamassa. Olen ottanut tavakseni hoitaa itse näitä arkisia asioita aivan vain oppiakseni.

Ensimmäisten laskujen tultua kerrostalomme alakerrassa olevaan postilaatikkoon, emme edes ymmärtäneet ovatko ne laskuja vai mitä. Ei minkään näköistä nimeä, ainoastaan huoneistomme numero. Ei viitettä siitä, kuka sen on lähettänyt. Usein myös ilman kuorta, paljaaltaan. Onneksi siinä oli muutama selväkielinen numero, josta ymmärsimme laskun summan. Eräpäivän suhteen on vieläkin vähän epävarmuutta. Siksi makselen laskut melko heti pois.

Tosiaankin nyt osaamme jo katsoa laskun vasemmassa ylänurkassa olevaa HIMMEÄÄ kuvaa. Jos siinä on lampun kuva, se on sähkölasku. Jos siinä on pisara, se on vesilasku jne. Selvää kuin vesi, nyt kun sen tietää.

Ok! Säntäsin tietenkin laskujeni kanssa aluksi pankkiin. Sieltä minut käännytettiin jo heti ovelta ja viittoiltiin toisella puolen katua sijaitsevaan postiin päin. Ymmärsin, että sinne ne laskut pitää täällä maksaa.

Postitoimisto on suuri tyhjä sali, jossa takaseinällä muutama lasilla eristetty luukku ja yleensä 1-2 virkailijaa. Niinpä suuntasin reippaasti kohti poikaa, joka silloin oli ainut ihminen näkösällä.

Työnsin luukusta laskunippuni ja huikkasin kuuluvalla äänellä "Ni haota" Vastausta ei tullut, ei sen puoleen katsekontaktiakaan, hymystä nyt puhumattakaan. Työnsin setelinipun perään. Siitäkös pulma syntyi. Huomasin, että postin kassalipas oli lähes tyhjä. Pojalle tuli ongelmaksi saada minulle rahasta takaisin. Aikansa hän kaiveli omia taskujaan, juoksi ympäriinsä ja sai kuin saikin minulle vastuurahat. Yritin vielä sulattaa jäätä lopuksi huikkaamalla kuuluvalla äänellä" thank you, xie xie". Ei mitään vaikutusta vieläkään. Jotenkin tuli sellainen entisaikainen "verotoimisto – syyllinen" olo, vaikka tiesi olevansa kuinka viaton.

Muutoinkaan ei siellä postissa käydessä ikinä tiedä, kummalle niistä kahdesta luukusta juuri  tänään pitäisi jonottaa. Aina onnistun olemaan väärällä luukulla. Systeemi ei ole minulle tähän päivään mennessä selvinnyt. Mieheni arveli, että jos vaikka arpovat, kumpi ottaa seuraavan asiakkaan. Joka tapauksessa osaan nyt ottaa tasarahan mukaan.

Ja ainakin talomme vartijat huikkaavat Ni haota, mennen tullen.

Viikonloppu tulossa ja Suomesta mieluisia vieraita heti maanantaina. Mukava, että tulette; koko Pian perheelle tervetuloa!