Ensimmäisen kerran täällä vasta maahan tulleena päätin kokeilla tuossa tien toisella puolella olevaa kampaamoa. Ajattelin ensin, että josko vain pestään ja kuivataan. Ei mitään sen ihmeellisempään.

Onneksi kampaamossa ei tarvitse enää istua tällaisessa "sähkötuolissa". Kuva Shanghain museosta.

Suuntasin kulkuni sinne eräänä arkipäivänä. Nuoria tyttöjä ja poikia parveili jo ovensuussa eikä heillä näyttänyt olevan mitään tekemistä. Koko kampaamo oli tyhjä asiakkaista. Minulle näytettiin hinnastoa, josta alariviltä bongasin tekstin "Loreal-wash". Näytin sitä sormellani ja osoitin päätäni.

Minut ohjattiin peilin eteen tuolille. Yksi pojista kiikutti teetä kupillisen eteeni. Yksi tytöistä asetteli kampaamoliinan suojakseni hartioille. Hän osasi vähän englantia. Sanoi aloittaneensa englannin iltaopinnot vast´ikään. Kyseli missä asun, mistä tulen ja kaikenlaista sellaista. Kaikki muut parveilivat ympärilläni ja katselivat uteliaana tapahtumien kulkua.

Tyttö aloitti pesuaineen vaahdottamisen kuivissa hiuksissani pieni ala kerrallaan, kunnes koko pää oli vaahdossa. Hän hieroi ja hankasi, raapi kynsillään ja teki vaikka mitä. Ainakin tuntui, että puhdasta tuli. Siinä vaahdoissani minut sitten ohjattiin huuhtelupaikalle. Täysin makuuasentoon. Siitä jatkoi taas toinen henkilö. Kaiken kaikkiaan kaikki tapahtui todella hellävaroin ja taidokkaasti. Huuhteluvesi oli sopivan lämmintä ja lopuksi pääni kiedottiin kireään pakettiin pyyhkeellä.

Istuin jälleen peilin eteen. Nyt huomasin, että sinne oli tullut toinenkin asiakas. Kiinalainen nainen, joka istui takki tiukasti päällä. Itse olin riisunut takin, joka vietiin naulaan.

Nyt se ensimmäinen tyttö otti tuolin, istuutui toiselle puolelleni ja alkoi hieroa ja vatkata, pyörittää ja vispata käsiäni, käsivarsiani ja hartioitani. Saman hän teki toiselle kädelleni. Lopuksi hän otti pumpulipuikot ja puhdisti korvani. En ehtinyt tehdä liikettäkään estääkseni. Annoin lopulta kaiken vain tapahtua.

Taas minut siirrettiin toiseen tuoliin ja toisen peilin eteen. Nyt tuli nuori poika, joka alkoi udella haluanko, että tukka suoristetaan vai kiharretaan. Minulla kun on nykyään pitkät suorat hiukset, niin ajattelin ettei nyt ainakaan kiharreta. Niinpä hän alkoi sellaisella kuumalla raudalla vetelemään sen aivan piikkisuoraksi ja sileäksi. Niin kuin vain kiinalaisilla voi olla. En puhunut mitään, vaikka näin, että eivät oikein ymmärtäneet. Voinpahan korjata sitten kotona. Kylläpä siitä tulikin liukas ja sileä. Kotona oli iso homma saada se jotenkin pysymään aloillaan. Koko lysti maksoi muistaakseni 50 Rmb eli noin 5 euroa.

Tämä kyseinen kampaamo on auki joka päivä ilta yhteentoista myöskin lauantaisin ja sunnuntaisin.

Huomenna menen  vähän länsimaalaisempaan kampaamoon, jossa uskallan laitattaa väriä ja leikkauttaa. Siellä käyttävät Wellan tuotteita ja osaavat käsitellä meidän länsimaalaisten hiuksia. Sielläkin eri henkilö pesee, leikkaa ja värispesialisti (muuten länsimaalainen nainen) suunnittelee värin. Koko ajan sielläkin on joku seisomassa vieressä. Ensimmäisillä kerroilla se vaivasi. Nyt siihen on jo tottunut. Ovat kai jonkinlaisia oppipoikia. Siinä kampaamossa hiusten käsittely on lähes yhtä kallista kuin Suomessa. Se on kuitenkin tässä lähellä ja siellä on miellyttävää käydä.