Päivä alkoi vimmatulla tietsikkani asennuslevyn etsimisellä. Mieheni muistaa laittaneensa lomalta kotoa lähtiessämme sen tänne tulevien tavaroitten joukkoon. Jostain syystä se vain ei ole siellä missä sen pitäisi olla. Itse en muista koko levykettä, kun en yleensä huolehdi niistä asioista. Enkä muista sitä edes siirtäneeni mihinkään. Lieneekö joutunut jonkun kirjan, lehden tai ms. väliin. Etsintä jatkuu, mutta mieheni oli kiirehdittävä töihin.

Itselläni oli suunnitelmia lähteä Marjan kanssa Pudongin keskustaan vähän kiertelemään ja shoppailemaan ja sen jälkeen uudelle Xian Yang Market´lle tutustumaan. Se onkin muuttanut kesän aikana tähän meidän lähelle, niin, että voin hyvällä ilmalla sinne pyöräillä 10 min. Kävin jo viime viikolla yksin siellä vähän katsastamassa tilannetta.

364250.jpg

Tässä kuvaa vanhoilta "Feikki"-markkinoilta, vähän rauhallisemmasta levähdyspaikasta.

364251.jpg

Kukkaistutuksia tehtiin sisääntulon eteen.

Paikat ovat nyt uudet, Teknisen museon maanalaisen pysäkin kohdalla maan alla.

Tunnelma ei ole ehkä aivan sama kuin siellä ulkoilmamarkkinoilla. Paljon siellä kuitenkin on niitä kauppiaita ja myyntipaikkoja rakennetaan koko ajan lisää. Ehkä siitä vielä hyvä tulee ja toivottavasti ihmiset sen taas löytävät ja toivottavasti hinnat eivät ole nousseet.

Itselleni siellä myytiin (tosiaankin myytiin) heti sellainen välikausitakki fleece-vuorella. Olin sellaisen aikonut kyllä hankkia, mutta en toki vielä näin kesällä. Myyjä kehui sen olevan uutta mallia, nimenomaan fleecen pystykaulus. Maksoin siitä 120 rempulaa eli n. 12 euroa. En tiedä maksoinko liikaa, mutta oli aikamoisen tinkimisen tulos. Välillä jo lähdin menemään poispäin, koska en todellakaan ollut mennyt sinne mitään ostamaan. Tänään, jos sinne menemme, täytyy ottaa sellainen asenne, että "Minähän en osta mitään, mitä en tarvitse". Täytyy olla tomerana. Viime reissulla sain juuri ja juuri torjutuksi sellaisen lasten leikkihärvelin, jossa pyöri autoja autoradalla ja lentokone ilmassa ym.ym. Vaikka kerroin, ettei minulla ole edes pieniä lapsia, ei se auttanut mitään. En viitsinyt kertoa , että onhan minulla pieni Jarkkopoika, tyttärenpoika. Haluan ostaa kuitenkin lelut silloin, kun hän on mukana ostoksilla ja hänhän on jo ensi viikolla täällä.

Täytynee soittaa Marjalle.

Mirjalle (taiteen ja kulttuurin suurkuluttaja) tiedoksi eiliseen sähköpostiin lisäyksenä, että olenhan minä täällä kahdessakin taidemyyntinäyttelyssä käynyt. Ensimmäisen kerran silloin 3 vuotta sitten, kun olin mieheni mukana täällä työmatkalla ja vietin viikon koluten Nanjing kävelykatua. Minut "nappasi" mukaansa kaksi englantia sujuvasti puhuvaa poikaa ja vei Pekingin Taideakatemian oppilaiden taidenäyttelyyn.

Tietysti ihastuin siellä yhteen kuvaan ja se sattui olemaan itse heidän professorinsa silkkikankaalle maalaama kuva kiinalaisesta naisesta, joka odottaa miestään/rakastettuaan palaavaksi. Hän seisoo veden äärellä, josta hänen oma kuvansa heijastuu. Mielestäni kaunis työ, En muista enää paljonko maksoin, mutta nyt se on koto-Suomessa seinällä kehystettynä. Harmi, kun ei ole kuvaa siitä.

Toisen kerran samanlainen tapaus vanhasta kaupungista. Siellä kävimme naisten kanssa Xián in Taideakatemian oppilastöiden näyttelyssä. Nämä siis tätä nykytaidetta, tosin hienoja nekin. Varsinaisissa taidemuseoissa en ole vielä ehtinyt käymään.